Kävellessäni eräänä päivänä töistä kotiin, näin kolme n. 8-10 vuotiasta tyttöä. Kaverukset olivat tulleet kaupasta ja seisoskelivat tien pientareella. Yhtäkkiä yksi tytöistä sylkäisi päin toista. Jäin hämmentyneenä tuijottamaan tapahtunutta. Se tyttö, jota kohti oli sylkäisty näytti hyvin järkyttyneeltä ja pyyhki takkiaan. En kuullut tarkasti, mitä tämä uhri sanoi, mutta sitten hän sylkäisi takaisin kohti alkuperäistä sylkijää. Sain vaivoin hillittyä itseni, etten mennyt ojentamaan tyttöjä moisesta käytöksestä. Olin niin aidosti hämmentynyt tästä. Voiko tällaiseen käytökseen puuttua? Kannattaako siihen sekaantua? Miksi minua jälkeenpäin harmitti, että en puuttunut?
Toisena päivänä tulin metrolla töihin. Metrotasanteelta alaspäin vie sekä portaat että hissi. Hissin edessä jonotti kolme teinipoikaa ja yksi vanha papparainen pyörätuolin kanssa. Hissi on todella pieni. Olen sillä joskus polkupyörää kuljettanut eli sinne ei kolmen teinin lisäksi mahdu papparaista pyörätuoleineen. Teki mieli mennä sanomaan pojille, että teillä on yhteensä kuusi tervettä jalkaa, käyttäkää rappusia. Poikien käytös ärsytti. Oma käytös ärsytti, miksi en sanonut mitään.
Kerran matkustin täpötäyden bussin takaosassa, seisomapaikalla. Bussin etuosassa, siinä vanhuksille, raskaana oleville jne. varatulla istuimella istui tyylikkäästi pukeutunut rouva. Rouva istui käytävän puoleisella penkillä. Ikkunapenkki oli tyhjä, lukuun ottamatta rouvan käsilaukkua. Kyytiin tuli mummeli kepin kanssa. Mitä tekee rouva? No ei ainakaan nouse ja tarjoa paikkaa. Katsoo ikkunasta ulos. Onneksi mummeli pääsi istumaan siihen lastenvaunujen viereen, kun kahden pienen lapsen kanssa matkalla ollut äiti antoi paikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?