maanantai 18. lokakuuta 2010

Olen epäesimes

Työskentelen paikassa, jota kutsun tässä blogissa Firmaksi, isolla F:llä. En ole ollut tämän Firman palveluksessa montaa vuotta, mutta sitä aikaisemmin työskentelin kylläkin toisessa vastaavassa firmassa. Kun aikanani vaihdoin työtehtäviä, minulle luvattiin Firmassa yhtä ja toista enemmän, kuin ex-firmassa oli tarjota. Otin tarjouksen vastaan. Firma suhtautui positiivisesti opintoihin ja sanoivat mielellään tukevansa työntekijöiden kouluttautumista. Esiteltiin kannustusjärjestelmiä ja tarjolla on kuulemma rahaakin. Niin, sitten kun valmistuu. Oi, oi.

Firma jätti kuitenkin kertomatta, että meillä teet töitä perse ruvella (eikä sekään riitä) ja oikeasti tilanne on se, että et ehdi opiskella, etkä oikein ehdi muutenkaan itseäsi kouluttaa. Jokaisesta talon seinien ulkopuolella vietetystä tunnista, tulee huono omatunto. Työkaverit tekevät duunini, jos itse pidän opintovapaan. Työkaverit, jotka jo muutenkin hukkuvat omiin töihinsä.

Kohosin tiimissäni esimiesasemaan. Tai osittaiseen sellaiseen, jonkin sortin team leader.* Käytännössä tarkoittaa sitä, että minulla ei ole varsinaisesti omia alaisia. En siis voi suoranaisesti palkata ketään enkä erottaa. En ole myöskään vastuussa budjeteista ym. raha ratkaisee jutuista. Kiitos tästä. Koska kuitenkin olen siis se epäesimies, apupomo, on minulla lauma niitä epäalaisia. Tehtäväni on antaa neuvoja, jos työkaverini kysyvät apuani esimerkiksi jokun casen hoidossa. Tämä menettelee. Olen niin pitkään ollut alalla ja pidän itseäni lähes kaikkitietävänä, ** joten se on helppoa. Se taas, mikä ei ole helppoa, on valittavat ja riitelevät alaiset. Herramunjee näitä tyyppejä. Miksi ihmiset eivät voi kommunikoida keskenään normaalisti? Jos toinen antaa toiselle palautetta tyyliin: ”Riitta, tässä luonnoksessa oli vähän epäselvää. Mä en ymmärtänyt, mitä tällä lauseella tarkoitettiin.” Niin mitä tekee Riitta? Ei suinkaan kysy, että mikä lause, mitä et ymmärtänyt, mitä siinä lukee, mitä olen kirjoittanut? Vaan suivaantuneena ottaa luonnoksen käteensä ja tulee epäesimiehen luokse. Nyrkkiään heristäen vaahtoaa, että Kaarina kiusaa. Sitten selvitellään Kaarinan ja Riitan välejä. Koko duunipäivä kuluu siihen, että juostaan toisen luota toisen luokse. Tämä kaikki aiheutui todennäköisesti siitä, että Riitta oli tekstiä muokatessaan copypastella siirtänyt osan tekstiä väärään paikkaan. Jättänyt myös epähuomiossa (lue kiireessä) oikolukematta oman tuotoksensa. Riitta ja Kaarina kyräilevät toisiaan seuraavat kolme vuotta. Ihan mitättömän asian vuoksi.

Minä yritän tehdä työni, olla epäesimies ja opiskella. Iltaisin olen useimmiten niin nääntynyt, että Salkkarit kiinnostavat enemmän kuin gradu. Kostoksi Firmalle en valmistu vielä.***


* Inhoan sanaa team leader yhtä paljon kuin sanaa manager. Manager on mulle yhtä kuin manageri. Repikää siitä.
** Tämä oli vitsi. Sitä en todellakaan ole. Useimmiten pihalla kuin lumiukko.

*** Olen siis kertalleen jo valmistunut, kyseessä toinen tutkintoni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä on sinun tarinasi?