Toka

Miksi minä kirjoittaisin blogia?

Olen kirjoittanut aina. Olen kirjoittanut päiväkirjaa, novelleja, yrittänyt kirjoittaa kirjaa. Moni kirjan alku lojuu pöytälaatikossa, kuka niitä lukisi? Kirjoittelen runoja. Kirjoitan myös aikanaan keskenjääneistä opinnoistani gradua. Sen kirjoittaminen ei suju. Sitä tuskin kukaan gradunsa kanssa tuskaileva ihmettelee. Nyt kirjoitan blogia. Tai siis koitan, miltä se tuntuu.

Sain ensimmäisen päiväkirjani 80- luvulla, ala-asteella ollessani. Kaunis, lukollinen, sininen päiväkirja. Ei kovin syvällistä tekstiä. Sitä on kirjoitettu yksin ja yhdessä ystäväni kanssa. Vuosien varrella päiväkirjapinoja on tullut lisää. Teksti muuttunut. Jossain vaiheessa olen saanut vaikutteita fiktiivisen Piglet Ekin päiväkirjasta, mutta siirtynyt sitten kirjoittamaan  kuin Anne Frank. Olen matkinut myös Twin Peaksin Laura Palmerin tyyliä ja kokeillut kirjoittaa kuten Bridget Jones. Vaikutteita lukemistani kirjoista.

Lopetin säännöllisen päiväkirjan pitämisen vuonna 2006. Sen jälkeen merkintöjä on tullut vuosina 2007-2010 ihan vain muutamia. Vuonna 2006 elämässäni tapahtui niin paljon asioita, että koin ahdistavaksi raportoida niistä itselleni. Päätin siis lopettaa kirjoittamisen. Nyt kaipuu kirjoittamiseen on ollut valtava. Tuntuu, että pää räjähtää, kun en saa ilmaistua itseäni. Siksi tämä blogi. Se on itselleni. Kirjoitan, että saan purkautua. Jos joku aiheeni joskus herättää keskustelua, on se tervetullutta vaihtelua. Ajatukseni ovat siis omiani, mielipiteet ovat omiani, tunteet ovat omiani. Runot ovat omiani. Jos teksti onkin lainattua, on lähde tiedossa.

Elämä on polku. Se alkaa jostain ja päättyy jonnekin.  Tämä blogi on yksi taipale tällä polulla. Se ei varsinaisesti ala mistään tai pääty mihinkään. Ei ole alkupistettä tai maaliviivaa, on vain pala matkaa.