Lähes vuosi sitten kännykkä piippasi yöllä. Eräs tuttava kyseli osoitettamme, koska rustaili kuulemma joulukortteja. Häkellyin hieman. Teki mieli vastata, että suotta tuhlaat rahojasi joulukorttiin mulle, mutta kilttinä naisena laitoin osoitteen tekstarina takaisin. Joulukortti sitten saapuikin aikanaan ja sitä koristavat kuvat omista lapsosista.
Jäin pohtimaan tätä ystävää ja joulukorttia. Joskus olimme hyviä ystäviä, joskus vuosia, vuosia sitten. Lukioikäisenä jaoimme salaisuudet, ihastumisen ja erojen tuskan kokemisen, rakastumiset. Elämä kulki eteenpäin. Vielä joitain vuosia sitten tapasimmekin, ystävä vieraili luonani ja minä hänen luonaan. Viimeiseen pariin vuoteen emme ole pitäneet yhteyttä. Tai siis. Minä olen kyllä yrittänyt. Kirjoitin pitkiä sähköposteja, joihin en saanut vastausta. Laitoin tekstiviestejä, ehdotin tapaamisia. Ei vastausta. Viimeisimpänä facebookissa. Ei mitään. Ei niin kerrassaan mitään. Sitten tulee tämä joulukortti. Pieni ihminen sisälläni kysyy, miksi hän haluaa lähettää minulle joulukortin, jos kerran ei halua muuten olla tekemisissä. Ärsyyntynyt pieni ihminen pääni sisällä huutaa, eihän hän edes kysynyt mitä minulle kuuluu.
Kohta on taas se aika käsillä, lisää puhumattomia vuosia välissä ja joulukortti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?