Eihän mulla ole vapaa-aikaa!

Uusi Musta haastoi laskemaan valveilla vietetyn vapaa-ajan (VVV). Tämä kirjoitus tulikin sopivaan rakoon, kun tuntuu, että aika vaan kuluu entistä nopeammin. Vai kuluuko, luulenko vain niin.

Aloitetaan ihan perusasioista eli vuorokausi on 24 tuntia. Helppoa.
Nukun suurinpiirtein 8 tuntia siis arkisin. Tai siis tämä on se aika, jonka vietän sängyssä, yritän nukkua, luen, piehtaroin tai jotain ihan muuta.
Töissä kuluu virallisesti 37 tuntia /vko eli 7,4 tuntia päivä, mutta helpotan sen verran, että lasken suoraan viettämäni 8 tuntia/päivä, koska lounastauko on 30 minuuttia.
Minulla on siis valveilla vietettyä vapaa-aikaa 8 tuntia. (No eipä tunnu paljolta.)

Miten sitten hyödynnän tätä. Arkena seuraavasti:
- työmatka 2X30 minuuttia  eli 1 tunti (maks.)
- koiran ulkoilutus 1t 15 min - 2 t 30 minuuttia riippuen minun ja mieheni keskinäisesti lenkitysjaosta.
- kotityöt 1 tunti
- ruoanlaitto 1 tunti
- syöminen (kotona) 1 tunti
- harrastukset 1,5 tuntia
-suihkussakäynti, meikkaus, muu ehostus 45 minuuttia

Nopeasti yhteenlaskettuna näistä koostuu 7 tuntia 30 minuttia - 8 tuntia 45 minuuttia.

Öh. Siinäpä se kahdeksan tuntia tulikin sitten jo täyteen. Eipä ihme, että tuntuu, että aika ei riitä.

Todellisuudessa asiat eivät ole ihan noin suoraviivaisia. Työmatkoista en voi nipistää, mutta toisinaan lähden töistä aikaisemmin. Koiran ulkoilutuksestakaan ei voi nipistää, koska hurtta pitää lenkittää. Viemme koiraa ulos n. neljä kertaa päivässä. Jos lenkittää koiraa yksin, kuluu siihen todellakin tuo 2,5 tuntia. Koira kylläkin kulkee paljon mukanamme mm. ruokakaupassa, kavereiden luona jne. Joten tuo koiran ulkoilutus ei välttämättä sisällä kaikkia todellisia ulkoilutuksia. Ruoanlaittoon ei mene joka päivä yhtä tuntia eikä syömiseen. Viikonloppuisin saattaa hyvinkin mennä enemmän. Arkisin en syö aamupalaa kotona vaan syön sen työpaikalla. Kotitöihin saattaa hyvinkin kulua keskiarvoisesti tunti/päivä. Olen eräänlainen siivoushullu. Ruokakaupassa käyntiä en ole tilastoinut erikseen. Se sisältyy kohtiin ruoanlaitto, kotityöt, syöminen.

Sitten se ongelmakohta, harrastukset. Olen tilastoinut tähän 1,5 tuntia. Se tarkoittaa aikaa, kun suljen kotioven ja lähden esim. salille. Olen n. 1,5 tunnin kuluttua takaisin. Jos liikenne ei suju optimaalisesti, siihen kuluu 2 tuntia. Mutta. En juurikaan ole viime aikoina käynyt salilla. Olen kuluttanut tämän 1,5 tuntia sohvalla televisiota katsoen. Koska on laiskottanut.

Jos siis käyn töissä, ukoilutan koiraa, hoidan osuuteni kotitöistä, syön, teen ruokaan, menen harrastuksiin, aika ei riitä. Koen koko ajan tuskaa siitä, että minulla ei ole tarpeeksi aikaa tehdä sitä, mitä haluan. Tiedän myös, että jos aikaa on vähän, tingin yöunista. Se ei ole hyvä se. Mitä voisin tehdä, mistä voin tinkiä.

Etätyömahdollisuutta ei meille ole (vielä). Koirakin on pakko ulkoiluttaa. Tosin minun ei tarvitse enää lähteä kotoa mihinkään, jos haluan harrastaa liikuntaa. Koira hihnaan ja menoks. Paitsi salille on pakko päästä joskus. Kotitöistä en tahdo tinkiä, olen allerginen sotkulle. Saan näppylöitä siitä, että paikat ovat epäjärjestyksessä. Minun on huomattavasti helpompi siivota,kuin yrittää hokea itselleni "kyllä se siitä, ei pieni sotku mitään haittaa".  En roiku tuntikausia netissä iltaisin. Vuorottelemme ruoanlaitossa mieheni kanssa. Hän myös tekee osuutensa kotitöistä.

Mitä muuta voisin tehdä? Syödä useammin ulkona, syödä valmisruokia? Jättää käymättä suihkussa? Palkata siivooja? Tehdä osa-aikaista työtä? Onneksi on sentään edes viikonloput, jolloin aikaa on 9 tuntia enenmmän.

Fru L

Välipäiviä

Nyt on kuulemma menossa joulun välipäivät. Moni kysyi jouluna ja joulun alla, että onko sulla lomaa välipäivinä. Jäin miettimään. En siis sitä, että onko lomaa vaan sitä, että mitä nämä välipäivät tarkoittavat. No tietysti joulun ja uuden vuoden välistä aikaa, daa. Sanoisi joku. No kyllä minä sen tiedän, mutta ennemminkin minulle tulee mieleen aika jolloin ei tehdä mitään vaan odotellaan. Ollaan tavallaan lomalla, vaikka ei olla. Välipäivät on vähän niin kuin kesä. Siis minikesä. Talvella. Kaikki on pysähdyksissä. Ratikkapysäkillä oli aamulla kourallinen ihmisiä. Metrossa ei ketään, lempi leipomoni, josta ostan työaamuina sämpylän, ei ollut auki. Radiosta ei tullut sitä normaalia aamuohjelmaa. Metro-lehtiä ei näkynyt missään. Mietin useamman kerran matkan aikana, että onko nyt oikeasti sunnuntai? Ei ole, vaan on välipäivät. Minä olen siis töissä, mutta töiden jälkeen liimaan itseni sohvaan, koska digiboksi pullistelee liitoksistaan ja juon lasillisen punkkua. 


Hyviä välipäiviä vaan!

Fru L

Hyvää ja rauhallista joulua!

Ihan kohta pakkaan itseni, mieheni ja koirani sekä kaikki matkatavarat täpötäyteen junaan ja siirryn piirun verran pohjoisempaan. Pakkasta on luvattu kevyet - 30 astetta, joten paras kaivaa se pilkkihaalari naftaliinista. Alkukodissa odottaa onneksi leivinuunilla lämmitetty tupa ja sekö jos mikä luo tunnelmaa.

Hyvää joulua kaikille!

Fru L

Ps. Muutin asetuksia niin, että myös muut kuin rekisteröityneet lukijat voivat jättää oman kommenttinsa. Jos joku siis jotain haluaa sanoa :)

Kohta on joulu

Odotan joululomaa kuin kuuta nousevaa ja samalla hetkellä tajuan, että eihän minulla mitään ylimääräistä lomaa jouluna ole. Siis aaton lisäksi. Aika karua. Sitten heti perään huomaankin odottavani uuttavuotta, koska silloin lähdemme kaupunkiin, josta oheinen kuva on otettu.


Kuva täältä

Yleensä myös joulunalusaika ja välipäivät ovat aika rauhallisia töissä, joten ehkä se lomasta menee. Tosin tänä vuonna näyttää ikävästi siltä, että joulunalusaika EI ole töissä rauhallinen.

Odotan joulutunnelmaa ja sitä, että pääse maalle. Vanhempieni luona kuusi kannetaan sisälle perinteisesti ja oikeaoppisesti vasta aatto-aamuna. Kuusi koristellaan ja sitten katsotaan televisiosta joulurauhan julistus. Tässä vaiheessa on pakko imuroida, koska aidosta kuusesta varisee paljon tavaraa. Isä kulkee keittiön ja takkuhuoneen väliä ja antaa ohjeita. Sitten lähdetään hautausmaalle ja aaton jouluhartauteen. Olen huomannut liukuneeni hitaasti siihen joukkoon valtaosaan suomalaisia, jotka käyvät kirkossa vain jouluisin. Kirkossa pitää bongata aina tuttuja. Meille on muodostunut äidin kanssa vakipaikka ja yhtä usein kuin me olemme vakipaikallamme istuneet, on meidän eteen istunut sama perhe. Ehkä tänä vuonnakin. Sen perheen rouvalla on minkkiturkki päällä ja hajuvettä. Paljon. Tilaisuudessa laulaa aina kirkkokuoro, joiden jäsenten keski-ikä on likemmäs 70-vuotta, mutta niin liikuttavan kuuloista.

Sitten äkkiä kotiin ja saunaan, jotta päästään syömään. Lapsuudessamme menimme koko suvun voimin syömään isovanhemmilleni. Nykyään se perinne on jäänyt pois, koska isovanhempani ovat liki 90- vuotiaita ja tarjoilujen järjestäminen reilulle 20 hengelle vaatii jo kunnon järjestelyjä. Usein myöhään jouluaattoiltana hipsimme vielä setäni luokse jouluglögille. Mainittakoon tässä, että valtaosa sukulaisistani asuu toisistaan parin kilometrin säteellä ja emmekä me kaikki serkut ole vain serkkuja vaan myös ystäviä keskenämme.

Joulupäivänä onkin sitten (jos mahdollista), vieläkin isompi härdelli. Kaikki ne reilut 20 sukulaista kokoontuvat vanhempieni luokse syömään. Tämä perinne on minua vanhempi ja jäänyt toteuttamatta vain muutamia kertoja. Talo on täynnä ihmisiä, kenelläkään ei ole kiire. Silloin tuntuu joululta.

Asioita, joita ei kannata tehdä

Mulla on tapana kirjoitella ylös, milloin minnekin, listaa asioista, joita ei kannata tehdä. Että oppisin joskus. Yleensä en opi. No, tässä yksi lista.

Ei kannata:
1. Lähteä suoraan töiden jälkeen ostoksille, ainakaan, jos on syönyt viimeksi lounaalla.
2. Lähteä ostoksille Stockmannille siinä luulossa, että sieltä saa kätevästi kaiken. Miehen syntymäpäivälahjan, appiukon syntymäpäivälahjan, kummipojan joululahjan, koiralle juttuja, itselle juttuja ja ruokaa.
3. Tai ainakaan lähteä ostoksille Stockmannille pahimpaan ruuhka-aikaan.
3. Uskoa, että pystyy asioimaan nälissään em. tavaratalon Herkussa ruuhka-aikaan ilman, että menettää järkensä.

Huonosti kävi. Ei löytynyt lahjaa, ei juttuja ja ruokaostoksetkin olivat ala-arvoisia. Ostin mm. Hot Rod- pussin. Mä en edes tykkää niistä. En todellakaan tiedä, miksi se päätyi ostoskärryyn. Mielenhäiriö. Mitään oikeaa ruokaa en ostanut.

Joululahjatuskaa

Joululahjatuskaa on aika vähän, koska meillä on jo vuosia (useita vuosia) sitten tehty sopimus, että ei lahjoja aikuisten kesken. Siitä on kyllä lipsuttu valitettavan usein. No, nyt tehtiin vanhempien kanssa sopimus, että EI lahjoja. Kaikki perheen* sisäiset lahjat kohdistetaan veljen pojalle. ** Jos haluaa hankkia jotain, ostakoon/hankkikoon/leipokoon/tehköön ruokaa joulupöytään. Mahtavaa. Mä ainakin tiedän, mitä mä teen.

Mutta sitten on kummipoika. Minua on siunattu ihanalla ja suloisella kummipojalla. Hänelle kaikkien mieluiten antaisin lahjaksi yhteistä aikaa. Joskus sitä aikaa olikin paljon silloin, kun vielä asuttiin saman postinumeron alueella, mutta nykyään vähemmän. Harmillista, sillä tästä mini-ihmisestä on kasvanut kovaa vauhtia pikkuihminen ja nykyään puuhasteltavaakin yhdessä on enemmän. En ole koskaan laskenut euroja, kun kyse on tämän veitikan lahjoista.*** Eikä se raha ole tässä se pointti tälläkään kertaa. Ongelma on tavarassa. Kummipojan vanhemmat ovat hyvin ekohenkisiä, äärimmäisen taloudellisia ja inhoavat kulutusjuhlia. Tähän saakka olen ostanut lahjoja kummipojan äidin toiveiden mukaan. Nyt, kun veitikka osaa jo itse sanoa mistä tykkää, tuntuisi kovin julmalta ostaa ekomyssy, kun toinen toivoo pukilta legoja. 

Täytyy tässä vaiheessa todeta, että itse inhoan myös kulutusjuhlia ja kaikenlaista krääsää. Yritän olla antamatta lahjaksi mitään turhaa ja kertakäyttöistä ja haluan kunnioittaa vanhempien toivetta, olla hukuttamatta veitikkaa lahjoihin. Olen vähän sormi suussa tämän asian kanssa... Eikös legot ole ihan hyviä ja kestäviä lahjoja? Niillä voi leikkiä aikuisena vähän vanhempanakin ;)


* Perheellä tarkoitan tässä tapauksessa mieheni lisäksi omaa lapsuudenperhettä hieman laajennettuna. Äiti, isä, veli, veljen vaimo ja heidän lapsi.
** Lapsi on alle puoli vuotias, joten hän tuskin vielä ymmärtää joululahjoista mitään, mutta suvun nuorin on aina erikoisasemassa.
*** Rahalla ei ole koskaan ollut suurta roolia elämässäni. Saan mielestäni ihan kohtuullista palkkaa. Jonkun mielestä olen takuulla palkkakuopassa ja minun pitäisi ryhtyä taistelemaan sieltä ylös. Olen pärjännyt pienellä opintotuella ja nyt pärjään palkallani. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

Marraskuu män, joulu joutuu

Marraskuu meni hurahduksessa. Kaikenlaista sattui ja tapahtui. Osallistuin mm. Uuden mustan ekoshampootestiin. Kirjoittelen kokemuksia hippishampoosta tännekin, kun vain ehdin. Hurtan kanssa tehtiin tuttavuutta ja on ihanaa, että yhteiselo sujuu hyvin. Hurtta on muutenkin tuonut positiivista vivahdetta arkeen ja myös ihan näkyviä muutoksia. Työkaveri sanoi tässä yhtenä päivänä: "Sä olet laihtunut, mitä sä olet tehnyt?" Vastasin, että koira tuli taloon. Aamulenkki on mitä parasta rasvanpolttoa, myös auraamattomilla teillä rämpiminen, kun lunta on polveen asti. Kiloista en osaa sanoa, koska en niitä ole koskaan kytännyt. Vaatteista sen huomaa. Ja vatsasta. Kiloillani on epämiellyttävä taipumus kasaantua aina vyötärölle. Vatsa pömpöttää todella helposti. Onneksi se myös lähtee aika helposti pois.

Firman pikkujoulut on myös juhlittu, joten nyt voi valmistautua ihan oikean joulun vastaanottamiseen. Joulu ei herätä minussa mitään erityisiä intohimoja pääasia, että saa viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja syödä hyvin. Yhtenä päivänä muistelin ala-asteen joulujuhlia. Pieni liikuntasali täyteen ahdettuna. Iso koristeltu kuusi nurkassa ja kynttilöiden tuoksu. Kaikki luokat esittivät jotain. Neljänneltä luokalta eteenpäin esitettiin joulunäytelmiä. Parhaita oli tietysti ne, jotka naurattivat eniten. Omista rooleistani muistan tontun, keijun ja enkelin roolit. Kuhina näyttämön takana oli mieletön. Voi, kun voisi tehdä aikamatkan.