Menovinkki: DocPoint!

Koska olen tässä blogissani mainostanut jo häikäilemättömästi Turkua, ajattelin jatkaa tällä samalla mainosten linjalla. Nyt kuitenkin kyseessä on kotikaupunkini ja ennen kaikkea Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint. DocPoint järjestetään tänä vuonna 25.-30.1.2011 eli alkaen tänään ja jatkuen sunnuntaihin. Itse poimin sieltä kaksi elokuvaa, jotka ansaitsevat huomiota.

Ensimmäinen on Hiljaa toivotut, joka seuraa pitkään kahden tavallisen suomalaisen avioparin kipeää, vuosia kestävää yritystä saada lapsi. Toinen on Ikuisesti sinun, joka taas seuraa huostaanotettujen lasten elämää. Molempien näiden elokuvien teemat ovat tulleet minulle tutuiksi. Ei omakohtaisesti, mutta hyvin läheltä kuitenkin.

Ystäväni yritti vuosia saada lasta. Yrityksestä siihen, että raskaustestiin piirtyi vihdoin kaksi viivaa, kului lähes viisi vuotta. Tämä aika sisälsi monta haavetta ja monta pettymystä. Ystäväni tallensi osan tästä ajasta julkiseen blogiin. Tämän kautta pääsin seuraamaan myös muiden vastaavassa tilanteessa olevien ihmisten elämää. Täysin tuntemattomien. Heistä kuitenkin tuli jollain tapaa läheisiä ja joidenkin kuulumisia seuraan edelleen. Osalla yrittäminen on johtanut toivottuun tulokseen. Osalla matka jatkuu vielä.  Halusin silloin ymmärtää, missä maailmassa ystäväni liikkuu. Koin, että tutustumalla aiheeseen, pystyin olemaan tukena ystävälleni. Tietenkään en voinut tietää, miltä hänestä tuntui synkimmillä hetkillä, mutta pystyin ymmärtämään. Siitä hetkestä, kun kaksi viivaa piirtyi hänen testiinsä, on kulunut aika tarkalleen kaksi vuotta. Siitä hetkestä, kun heidän suloinen lapsensa syntyi, on kulunut reilu vuosi. Olen onnellinen ystäväni puolesta. Toivon kaikille samassa tilanteessa oleville parasta mahdollista, toiveiden toteutumista.

Toinen elokuva puolestaan ei yllä ihan noin henkilökohtaiselle tasolle, mutta hyvin lähelle. Lähelläni on kuitenkin  ihmisiä, joille tämä aihe on hyvin tuttu. Aikuisia, jotka ovat avanneet kotinsa huostaanotetuille lapsille ja niitä jotka ovat itse asuneet muualla kuin omassa kodissaan. Elokuvan esittelyssä sanotaankin, että  teoksen yhteiskunnallinen kannanotto liittyy lapsen arvostamiseen yhteiskunnassa, jossa pienimpien etu saattaa hukkua byrokratian pyörteisiin. Lapsen etu, on kuitenkin se, jota tulisi tavoitella.

Toivon, että pääsen katsomaan nämä molemmat elokuvat ja toivottavasti sinäkin pääset. Vaikka alussa kirjoitinkin, että poimin festareilta vain kaksi elokuvaa, olin väärässä. Poimin sieltä kolmannenkin nimittäin Leikkipuiston. Minulla oli ilo nähdä tämä dokumentti tovi sitten ja voin suositella sitä. Nuoret maahanmuuttajamiehet avautuvat elokuvassa todella avoimesti ja keskustelevat vaikeista ja vakavista asioista. Samanlaista ystävyyttä soisi jokaiselle.

Antoisia elokuvankatseluhetkiä!

Fru L

Vain mainos

Kärsitkö sinäkin liuskottuvista kynsistä? Älä huoli, sillä ongelmaasi on olemassa ratkaisu. Se on kookosöljy, tarkemmin kylmäpuristetty neitsytkookosöljy. Esimerkiksi tämä on hyvää. Pieniä määrä öljyä aina iltaisin (ja tarvittaessa päivällä) sivellään käsiin ja kynsiin. Johan kynnet vahvistuu ja kasvaa. 

Tämä on siis vain oma kokemukseni, ei maksettu mainos. Sain nimittäin ko. tuotetta käyttööni ensi kerran marraskuussa ja voin jo nyt sanoa, että on mieletöntä kamaa mun kynsille. Olen kärsinyt liuskottuvista kynsistä vuosia. Säännöllinen liuskottuminen alkaa yleensä lokakuussa ja kestää lähes touko-kesäkuulle saakka. Olen kokeillut jos jonkinlaista käsirasvaa ja kynsivoidetta, huonoin tuloksin. Paitsi nyt tämä kookosöljy. Ainut huono puoli on, että kynnet tosiaan kasvaa ja koska olen tottumaton pitkäkyntinen, ne napsahtelevat tuon tuostakin poikki. Esimerkiksi tänään kynteni törmäsivät seinään. Naps vaan ja nimettömän kynsi napsahti poikki.

Extrana tulee tietty ihana kookoksen tuoksu, paitsi jos siitä ei tykkää. Tuotettahan voi käyttää myös sisäisesti, ruuanlaitossa.

Fru L

Korvamato

Viime aikoina päässä soinut jatkuvalla syötällä Melanie C:n (jos joku hänet muistaa) biisi I Turn To You. Ihanaa. Silloin, kun biisi oli kuuminta kamaa soittolistoilla, vietin villiä ja velvollisuusvapaata vuotta opintojen välissä eräässä EU maassa. Raha riitti välttämättömään, vaatteisiin ja biletykseen. Oi aikoja, oi kappaleita.

 

Fru L



Aivot narikassa

Aivot on ihan lamassa. Loman ja lyhyiden työviikkojen jälkeen pitäisi olla virtaa tehdä vaikka mitä, mutta ei ole. Tein uuden vuoden lupauksia. Lupasin itselleni kuntoilla säännöllisemmin. Lupasin miehelleni kiukutella vähemmän. Olen tänä vuonna käynyt jo kerran salilla. Hurraa. Siitä on hyvä jatkaa. Valitettavasti toisen lupauksen kohdalla en ole edistynyt. Olen jo nyt kiukutellut miehelle. Olen myös pohtinut muita, lähes lupauksen arvoisia asioita.

 

Tänä vuonna teen valmiiksi kaikki rästiin jääneet hommat. Aloitin jo, puoli vuotta parsimista odottaneet sukat ja sormikkaat on nyt korjattu. Teen opinnot loppuun enkä enää ikinä aloita uutta tutkintoa.

Vähennän iltaisin netissä roikkumista ja tv:n katselua. Panostan lukemiseen. Missä kuljimme kerran odottaa jo minua.

Menen nukkumaan saman vuorokauden sisällä, kun olen herännyt. Harmillisen usein herään saman vuorokauden sisällä, kun olen mennyt nukkumaan. Nukun aivan liian vähän.

Yritän löytää paremman vireen töiden tekoon the Firmassa. Teen kaikki ikävät työt heti ja mukavat vasta sitten. Välillä olen ollut jopa niin alavireessä, että en ole meinannut jaksaa tehdä edes niitä mukavia töitä. Tällä alavireisyydellä on selkeä yhteys tuohon edelliseen kappaleeseen. Ongelma on se, että pidän työstäni ja suurimmasta osasta työkavereistani. Tällä hetkellä ongelmana on se yleinen inho työelämää kohtaan.

En painosta miestä keittiöremontin tekoon, vaikka remontti ei toteutuisi koko kuluvana vuotena 2011. Meillä sentään on keittiö, ihan hyvä ja osittain ihan toimiva. Keittiö on edellisen asukkaan tekemä, joten parannettavaakin olisi. Haaveilen puisesta työtasosta ja sileistä kaapinovista, kunnollisista vetolaatikoista, integroidusta liedestä. Inhoan nykyistä laminaatti (?) tasoa ja vihreitä kohokuvioisia kaapinovia. Inhoan keittiön lattiaa, jonka asentaja ei osannut lukea latttian asennusohjeita. Haaveilen laattalattiasta.

Rapsutan koiraa vielä useammin, koska koiran rapsuttelu on hyväksi ihmiselle.

Fru L

Vuosi 2010 lyhyesti

Kuuntelin eilen radiosta, kun siellä käytiin lävitse vuoden 2010 merkittäviä urheilutapahtumia. Siitä innostuneena ajattelin minäkin käydä läpi menneen vuoden merkittävimpiä (urheilu)tapahtumia omassa elämässäni.

Vuosikymmenten tauon jälkeen aloitin telinevoimistelun/akrobatian uudelleen. Homma loppui lyhyeen. 30- kymppisen on huomattavasti vaikeampaa tehdä päälläseisontaa, käsiseisontaa, voltteja, kieppejä, ym. kuin 10- vuotiaan. Elimistö ei myöskään palaudu samalla tavalla. Sain käsivamman. Kyseessä piti olla akrobatiaa aloitteleville aikuisille. My ass. Mukana oli pari tyyppiä, jotka osasivat koko flikflak-sarjan ja kaikki hienoudet. Opettajalle tulee myös miinusta, koska unohti ne oikeasti aikuiset aloittelijat. Se oli sitten siinä. Keväällä tuli kokeiltua ensimmäisen kerran purjehdusta. Koukussa ollaan.

Kesällä oli hääsuma. Tarjolla olisi ollut viidet häät, joista osallistuin kolmiin. Näistä yhdet olivat omat. Vaatimattomasti voin sanoa, että omat hääni olivat parhaat bileet ever. Emme suunnitelleet häitä kolmea tai kahta vuotta, ei edes täyttä vuotta. Meillä ei ollut teemahäitä, ei värikoodeja, ei hääsuunnittelijaa. Häihin ei askarreltu koristeita, ei tehty morsiuskaarta eikä häissä ollut  lakanan viikkausta tai morsiammen ryöstöä. Häissämme oli paljon hyvää ruokaa, juomaa, aurinkoinen ilma ja hyvä tunnelma.

Kesällä minusta tuli täti. Oikea täti. Vanhenin vuoden, taas.

Syksyllä tuli hurtta.

Siinä ne vuoden pääkohdat.

Fru L

Åbo Top10

Tässä kirjoituksessa mainostan häikäilemättömästi entistä kotikaupunkiani ja muutamia sen upeita ja vierailemisen arvoisia kohteita. Minulle ei makseta tästä kirjoituksesta mitään, teen se pelkästä rakkaudesta entistä kotikaupunkiani kohtaan. Kipinän sain muistaessani, että vuosi 2011 on Turun vuosi. Kaupunki on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011. Tässä vaiheessa on myös paikallaan mainita, että alkukotini ei suinkaan ole siellä. Olen syntyjäni jotain ihan muuta ja sielunmaisemaani kuuluu olennaisesti latomeri, mutta se on kokonaan toisen kirjoituksen paikka. Mutta takaisin Turkuun, kaupunkiin, joka oli kotini lähes kymmenen vuoden ajan. Kaupunki, johon tulin vain opiskelemaan, mutta kaupunki, josta tuli jotain muuta.

Tässä siis oma top10 listani Turusta:

1. Aurajoki. Siis se joki, joka virtaa Turun läpi ja jakaa kaupungin. Parasta antia Aurajoen ranta antaa kesäisin, kun jokilaivat avaavat ovensa. Jos on kunnon talvi, voi joen jäällä kävellä. Niin ja onhan siellä Föri. Joen rannalla voi istua määräämättömän ajan ja pohtia maailman menoa. Siellä voi lounastaa, juoda pussikaljaa tai ottaa aurinkoa. Ainoa miinus on, että vessaa ei ole missään. Toisinaan joki myös haisee. 

2. No se kirkko. Pakollinen nähtävyys. Olen muuten kiivennyt sen kirkon torniin ja kellotapuliin. Se ei olekaan kaikille mahdollista, mutta suhteilla pääsee. *

3. Turun kaikki baarit. Niitä on, paljon. Jos ei halua mennä Börsin yökerhohelvettiin ihmemaahan, takuulla löytyy muutakin. Joskus oli tosi in mennä Dynamoon, mutta en tiedä enää. Silloin, kun minä kävin siellä, olin nuorempi. Kokemisen arvoisia paikkoja vähän vanhemmille ladyille ja uroksille ovat mm. Daily News ja Humpub. Ensimmäisessä voit totota samalla, kun vedät bisseä ja jälkimmäisessä voit laulaa karaokea sunnuntai-aamupäivällä.

4. Erotuksena, noihin yleiskäsitteen Turun baarit- kohdan alle niputetuista ravintoloista, on pakko mainita Blanko. Siellä on vaan hyvä meno ja hyvä ruoka. Ja kuulemma ehkä Suomen paras brunssi. (Lähde: Nyt- liite 30.12.2010.)

5. Turun tori. Siis se, joka tunnetaan myös nimellä Kauppatori. Turussa on myös mm. Puutori. Mene kesällä ja koe se. Huippu! 

6. Lempikauppani eli Kauppahalli. Niitä ruokia on ikävä.

7. Etäisyydet. Kävellen pääsee perille helposti. Pyörällä myös. Ei tarvitse ottaa spåraa, metroa, bussia, jotta pääsee töihin. Riitti, että käveli 15 minuuttia ja oli perillä. Tämän mahdollisti se, että ydinkeskustassa asuminen oli huomattavasti (lue huomattavasti) edullisempaa kuin Helsingissä. Omistin asunnon halutusta kaupunginosasta enkä maksanut itseäni kipeäksi. Lisäksi asunto oli tilava.

8. Upea ja mahtava uusi** kirjasto. Joskus sinne vain jäi lukemaan lehtiä tuntikausiksi.

9. Tiedonportaat. Ne portaat, jotka johtavat Turun yliopiston päärakennukselta Hämeentielle. Aloittaessani opinnot, oli pakollista käydä ensimmäisenä vuotena henkilökohtaisesti ilmoittautumassa yliopistoon. Kun tämä ilmoitautuminen oli tehty, seisoin hetken portaiden yläpäässä ja katsoin alas kadulle. Sillä hetkellä tunsin olevani maailman onnellisin ihminen. Toisinaan pyrin vieläkin mielikuvissani siirtämään itseni siihen hetkeen. Seisomaan portaiden yläpäässä ja tuntemaan pakahduttavaa onnellisuutta. Sillä on piristävä vaikutus. Niin ja vielä pieni yksityiskohta noista portaista. Niiden viereen on asennettu kaiuttimia, joista kuuluu epämääräistä kohinaa. Kyse on jostain tilateoksesta, mutta en muista mistä. Myöskään ystäväni google ei suostunut auttamaan tässä.

10. Ystävät, rakkaat ihmiset, jotka siellä asuvat. Niiden vuoksi siellä tulee käytyä yhä uudelleen ja uudelleen.

Mene ihminen Turkuun, jos vain voit.

Fru L

* Joskus minulla oli niitä. Ei ole enää.
** Tai siis ei se taida enää olla niin uusi.