Aivot narikassa

Aivot on ihan lamassa. Loman ja lyhyiden työviikkojen jälkeen pitäisi olla virtaa tehdä vaikka mitä, mutta ei ole. Tein uuden vuoden lupauksia. Lupasin itselleni kuntoilla säännöllisemmin. Lupasin miehelleni kiukutella vähemmän. Olen tänä vuonna käynyt jo kerran salilla. Hurraa. Siitä on hyvä jatkaa. Valitettavasti toisen lupauksen kohdalla en ole edistynyt. Olen jo nyt kiukutellut miehelle. Olen myös pohtinut muita, lähes lupauksen arvoisia asioita.

 

Tänä vuonna teen valmiiksi kaikki rästiin jääneet hommat. Aloitin jo, puoli vuotta parsimista odottaneet sukat ja sormikkaat on nyt korjattu. Teen opinnot loppuun enkä enää ikinä aloita uutta tutkintoa.

Vähennän iltaisin netissä roikkumista ja tv:n katselua. Panostan lukemiseen. Missä kuljimme kerran odottaa jo minua.

Menen nukkumaan saman vuorokauden sisällä, kun olen herännyt. Harmillisen usein herään saman vuorokauden sisällä, kun olen mennyt nukkumaan. Nukun aivan liian vähän.

Yritän löytää paremman vireen töiden tekoon the Firmassa. Teen kaikki ikävät työt heti ja mukavat vasta sitten. Välillä olen ollut jopa niin alavireessä, että en ole meinannut jaksaa tehdä edes niitä mukavia töitä. Tällä alavireisyydellä on selkeä yhteys tuohon edelliseen kappaleeseen. Ongelma on se, että pidän työstäni ja suurimmasta osasta työkavereistani. Tällä hetkellä ongelmana on se yleinen inho työelämää kohtaan.

En painosta miestä keittiöremontin tekoon, vaikka remontti ei toteutuisi koko kuluvana vuotena 2011. Meillä sentään on keittiö, ihan hyvä ja osittain ihan toimiva. Keittiö on edellisen asukkaan tekemä, joten parannettavaakin olisi. Haaveilen puisesta työtasosta ja sileistä kaapinovista, kunnollisista vetolaatikoista, integroidusta liedestä. Inhoan nykyistä laminaatti (?) tasoa ja vihreitä kohokuvioisia kaapinovia. Inhoan keittiön lattiaa, jonka asentaja ei osannut lukea latttian asennusohjeita. Haaveilen laattalattiasta.

Rapsutan koiraa vielä useammin, koska koiran rapsuttelu on hyväksi ihmiselle.

Fru L