Koska olen tässä blogissani mainostanut jo häikäilemättömästi Turkua, ajattelin jatkaa tällä samalla mainosten linjalla. Nyt kuitenkin kyseessä on kotikaupunkini ja ennen kaikkea Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint. DocPoint järjestetään tänä vuonna 25.-30.1.2011 eli alkaen tänään ja jatkuen sunnuntaihin. Itse poimin sieltä kaksi elokuvaa, jotka ansaitsevat huomiota.
Ensimmäinen on Hiljaa toivotut, joka seuraa pitkään kahden tavallisen suomalaisen avioparin kipeää, vuosia kestävää yritystä saada lapsi. Toinen on Ikuisesti sinun, joka taas seuraa huostaanotettujen lasten elämää. Molempien näiden elokuvien teemat ovat tulleet minulle tutuiksi. Ei omakohtaisesti, mutta hyvin läheltä kuitenkin.
Ystäväni yritti vuosia saada lasta. Yrityksestä siihen, että raskaustestiin piirtyi vihdoin kaksi viivaa, kului lähes viisi vuotta. Tämä aika sisälsi monta haavetta ja monta pettymystä. Ystäväni tallensi osan tästä ajasta julkiseen blogiin. Tämän kautta pääsin seuraamaan myös muiden vastaavassa tilanteessa olevien ihmisten elämää. Täysin tuntemattomien. Heistä kuitenkin tuli jollain tapaa läheisiä ja joidenkin kuulumisia seuraan edelleen. Osalla yrittäminen on johtanut toivottuun tulokseen. Osalla matka jatkuu vielä. Halusin silloin ymmärtää, missä maailmassa ystäväni liikkuu. Koin, että tutustumalla aiheeseen, pystyin olemaan tukena ystävälleni. Tietenkään en voinut tietää, miltä hänestä tuntui synkimmillä hetkillä, mutta pystyin ymmärtämään. Siitä hetkestä, kun kaksi viivaa piirtyi hänen testiinsä, on kulunut aika tarkalleen kaksi vuotta. Siitä hetkestä, kun heidän suloinen lapsensa syntyi, on kulunut reilu vuosi. Olen onnellinen ystäväni puolesta. Toivon kaikille samassa tilanteessa oleville parasta mahdollista, toiveiden toteutumista.
Toinen elokuva puolestaan ei yllä ihan noin henkilökohtaiselle tasolle, mutta hyvin lähelle. Lähelläni on kuitenkin ihmisiä, joille tämä aihe on hyvin tuttu. Aikuisia, jotka ovat avanneet kotinsa huostaanotetuille lapsille ja niitä jotka ovat itse asuneet muualla kuin omassa kodissaan. Elokuvan esittelyssä sanotaankin, että teoksen yhteiskunnallinen kannanotto liittyy lapsen arvostamiseen yhteiskunnassa, jossa pienimpien etu saattaa hukkua byrokratian pyörteisiin. Lapsen etu, on kuitenkin se, jota tulisi tavoitella.
Toivon, että pääsen katsomaan nämä molemmat elokuvat ja toivottavasti sinäkin pääset. Vaikka alussa kirjoitinkin, että poimin festareilta vain kaksi elokuvaa, olin väärässä. Poimin sieltä kolmannenkin nimittäin Leikkipuiston. Minulla oli ilo nähdä tämä dokumentti tovi sitten ja voin suositella sitä. Nuoret maahanmuuttajamiehet avautuvat elokuvassa todella avoimesti ja keskustelevat vaikeista ja vakavista asioista. Samanlaista ystävyyttä soisi jokaiselle.
Antoisia elokuvankatseluhetkiä!
Fru L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?