Edellisessä postauksessani hehkutin, että olin löytänyt sopivan ehdokkaan. Iloni kesti tasan vuorokauden. Aamulla työmatkalla törmäsin vaalityöntekijöihin. Nuori jannu kadunkulmassa jakoi jotain lehteä. Koska en todellakaan jaksa lukea mitään roskapropakandaa tms. kysyin, että mikäs puolue. "Svensk Ungdom." Vastasi kaveri. Kiitin ja sain lehtisen. Metrossa tutustuin siihen Metro-lehden sijaan. Yllätyin. Positiivisesti. Kolme esiin nostettua vaaliaihetta: Työllisyys, ympäristö, kotouttaminen. Myös sisällöllisesti ohjelma oli hyvä. Kävin myös tsekkaamassa RKP:n sivut. Luin vaaliohjelman. Se oli mielestäni hyvä. Vaaliohjelmassa oli usean kymmenen kohdan Haluamme osio. Minun haluni oli täysin rinnastettavissa heidän haluihinsa. Tai no, ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta ne poikkeavuudet eivät mielestäni ole ratkaisevia. Ainakaan kaikki, ehkä eniten häiritsi se turkistuotannon suosiminen.
Olen kotoisin kaksikieliseltä Pohjanmaalta. Syntymäkuntani naapurikunnat ruotsinkielisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että a) minä osaisin ruotsia, b) olisin äänestänyt RKP:n ehdokasta, c) muutenkaan olisin ko. puolueen kannattaja. Olen aina pitänyt RKP:tä kielipuolueena. Eihän ne aja mitään muuta kuin ruotsinkielisten asemaan. Väärin. Tarkempaa tietoa löytyy täältä ja täältä. Sivut ovat suomeksi, saameksi, englanniksi ja på svenska.
Palaankin siis vielä vaalikoneiden pariin ja taidan jatkaa sitä täydellisen ehdokkaan metsästämistä.
Fru L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?