Hajatelma

Näin unta, että blogini jokaista kirjoitusta oli kommentoitu satoja kertoja. Väänsin itkua lukiessani kommentteja ja yrittäessäni vastata jotain niiden kirjoittajille.

Mieheni näki unta, että meille syntyi tyttövauva ja hän oli unohtanut kertoa sen äidilleen.

In real life alan olla hieman väsynyt töihin. Ylenin esimieheksi the Firmassa. Olen vajaan kuukauden puskenut töitä niska limassa. En saa mitään valmiiksi. En osaa. Onneksi kohta on kesäloma.

Parina viikkona ulkona tuullut liikaa, joten en ole päässyt edes purjehdustreeneihin. "Peruttu kovan tuulen vuoksi" alkaa olla jo mantra. Uusi yritys ensi viikolla. En takuulla enää osaa yhtään mitään. Loputkin muistikuvat siitä, miten sitä paattia ohjataan katoavat.

Onneksi perjantaina pääsen appiukon veneeseen.

Fru L

WTF vol. 2

Olen suorastaan hämmentynyt.

Selluliitti on kadonnut ahterista.

Takapuoleni on kirjava mustelmista.

Mitä on tapahtunut? Olenko ollut jossain selluliittia poistavassa hoidossa tietämättäni?

Ehei, en ole. Olen purjehtinut. Vaihtanut käännöksissä (vendassa ja jiipissä*) puolta, siirtynyt veneen toiselta laidalta toiselle laidalla. Koska käännöksiä on harjoiteltu paljon, on persaus liikkunut suhteellisen usein ja rivakasti laidalta toiselle. Seurauksena kipeä ja mustelmilla oleva takalisto. Luullakseni tämä ongelma tulee, tai siis toivon niin, helpottamaan, kun taidot karttuvat. Ehkäpä myös asianmukaiset purjehdushousut minimoisivat vammoja.

Yllättävää oli se, että takalistolla ollut selluliitti on kadonnut. Iho on sileä ja pehmeä. Ilmeisesti takapuolen ruhjominen kiihdytti verenkiertoa siihen malliin, että sellulliitti saanut kyytiä. Muuta syytä en tähän keksi. En valita.

Fru L

* Venda on vastakäännös eli käännetään vene uuteen suuntaan vastatuulen kautta. Jiippi taas on myötäkäännös.

Märkää puuhaa

Purjehdustreenit jatkuivat viikonloppuna. Märkää puuhaa, jostain syystä aallokko oli huima (lue valtaisa), tai siltä se ainakin tuntui siinä soutuveneen kokoisessa paatissa, jossa oli kaksi iso(hko)a purjetta. Tuuli myös kiitettävästi. Paatti kääntyi aina väärään suuntaan, mihin sen piti mennä. Kuulemma piinasin venettä. Ei aavistustakaan, mitä se tarkoitti. Eikä siinä rytäkässä tule muutes kyseltyä, että mitä helvataa se piinaaminen on. Veneellä oli ilmeisen kuumottavat paikat käsittelyssäni. Myöhemmin minua valaistiin, että voi piinata myös tarkoituksella, mutta jos piinaa liikaa, ei hyvä. En jaksa katsoa wikipediasta, mitä se tarkoittaa. En myöskään saanut suutani auki silloin, kun valmentaja kysyi: "Onko kenelläkään kysyttävää?" Juuri sillä hetkellä kaikki kysymykset ottivat päästäni hatkat ja tyydyin vain hymyilemään sekopäisen näköisenä. Ainut ajatus päässäni oli, että mun on pakko keksiä jotain kysyttävää, mun on pakko keksiä jotain kysyttävää. No, valmentajalla oli ilmiselvästi vuoden pahin darra, joten se oli varmaan salaa ihan tyytyväinen, että mä keksinyt mitään älykästä kysyttävää. Ja mitä siihen krapulaan tulee, niin mä olin aika huolissani valmentajan moraalista. Miten se voi juhlia edellisenä päivänä, jos se tietää, että seuraavana päivänä tulee läjäpäin aloittelijoita, jotka ovat jo onnistuneesti hajottaneet muutaman veneen ja jotka pitää lähettää sillä pikkupaatilla avomerelle, lähes. Ja sinne avomerelle päästäkseen pitää ensin yrittää mahtua ulos maailman kapeimmasta väylästä, jota käyttävät myös kaiken maailman moottorivenesuharit, sunnuntaisoutelijat, Puolustusvoimat ja mm. poliisit!

Täytyy tietysti muistaa, että valmentaja on syntynyt silloin, kun meikäläinen on jo ottanut ensimmäisiä orastavia askeleita kohti teini-ikää.* Luonnollisestikaan parikymppiä ja risat ikäisellä kaverilla ei ole krapula-aamuina yhtä pahoja vaikeuksia, kun keski-ikäistyvällä naisihmisellä. Sitä paitsi tässä iässä se krapula saattaa tulla jo lasillisesta punaviiniä. Uskoisinkin, että parikymppinen, hyvässä kunnossa oleva nuorimies, voi juoda vähän enemmän kuin lasillisen viiniä, olematta aamulla täysin haamuna. Lue: voi juoda muutaman oluen ja olla silti ihan skarppina aamulla opettamassa puupääoppilaita. Tämän perusteella uskon myös, että ko. parikymppinen nuorimies lienee tyhjentänyt koko viinipaksin plus pari shottia juuri ennen pilkkua. No, onneksi kaikesta huolimatta selvittiin ehjin nahoin eikä kukaan kolaroinut kenenkään kanssa. 

Persusta kastui, jalat kastuivat, kädet kastuivat. Jännitti niin vietävästi. Silti se oli hauskaa, kun pääsi ylitse siitä sisällä möyrivästä jännityskrampista. Treenaaminen jatkuu, koska jos jotain opin, niin opin, että en osaa yhtään mitään. Luvassa on siis jatkossakin mitä ilmeisemmin märkää luettavaa ja viiltävää analyysiä. On tavallaan mahtavaa, että on aikuisena saanut mahdollisuuden tutustua johonkin todella uuteen asiaan, joka on ihan täysin oma maailmansa. Niin ja luonnollisestikin pitää opetella sitä ihan uutta kieltä. 

Fru L

* Oikeasti minulla ei ole aavistustakaan, että minkä ikäinen se kaveri on. Salaa toivon, että hän olisi minua huomattavasti vanhempi, jotta ei tarvitsisi tuntea olevansa ihan teinipojan oppien varassa. Pahoin vaan pelkään, että niin siloposkinen kaveri on kuitenkin lähempänä 20 ikävuotta kuin neljääkymmentä. 

Maakravusta skönäriksi

Stora, fokka, skuutti ja kryssiä. 

Kuva täältä.

Vuosi sitten nämä sanat eivät merkinneet mitään. Kouluruotsillani olisin voinut sanoa, että isosta ryssimisestä olisi ollut kyse tai jotain sinnepäin, mutta metsään olisi mennyt. Merisään kohdalla kanava yleensä kääntyi. Oikeastaan se kääntyi jo ennen merisäätä, koska en koskaan aikaisemmin kuunnellut sitä kanavaa, jolta merisää tuli. Ennen viime kevättä en juurikaan ollut ollut veneessä. Kerran olin ollut tädin moottoriveneessä ja joitain kertoja soutuveneessä. Siksi olin lievästi sanottuna jännittynyt, kun  lähdimme viime keväänä viikonlopun purjehdusreissulle appiukon veneellä. Ostin jopa pahoinvointilääkkeitä varalle. Onneksi niille ei sitten kuitenkaan ollut mitään käyttöä. Yllättäen huomasin jopa nauttivani olostani siinä ahtaassa, keinuvassa laatikossa.

Nautin ilmeisesti niin paljon, että tänä kevääni menin sitten purjehduskurssille. No, tunnustettava on, että en ollut tämän kurssin suhteen kamalan oma-aloitteinen. Rakasta aviomiestäni on kiittäminen tästä. Itse kurssiin suhtauduin myös äärimmäisen skeptisesti. Kyseessä oli siis kurssi aloittelijoille ja sana aloittelija nosti karvat pystyyn. Hyvässä muistissa on vielä se kuuluisa akrobatian alkeita aikuisille-ryhmä.

Onneksi, onneksi ja vielä kerran onneksi kyseinen purhjehduskurssi lähti todellakin liikkeelle alkeista. Valmentaja aloitti kurssin piirtmällä fläppitauluun veneen ja sanomalla: "Tässä on vene, tämä on masto ja tämä köli." Veneeseenkin päästiin ja purjehtimaan.

Laser 16
Alkuperäinen kuva täältä.

Tässä vaiheessa lienee syytä mainita veneistä sen verran, että kyseessä olivat  ns. kevytveneet. Kevytveneen erottaa tavallisesta (köli)veneestä kölin tyyppi, kevytveneissä ei ole painoköliä. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kevytvene saattaa mennä nurin. Jippii. Tämä on siis mielestäni se oleellisin asia tietää. Appiukon venettä ei kuulemma saa nurin, koska se on tavallinen kölivene. Lisää informaatiota löytyy täältä ja täältä. Thank you wikipedia! Kursseja järjestää Helsingissä ainakin HSS. Puhuvat myös suomea.

Ihan pakko vielä lopuksi mainita (ja tätä en maininnut kurssilla), että olen ollut kuokkimassa America's Cupin Vip-bileissä Valenciassa vuonna 2007.*  America's Cup on siis ihan hemmetin iso purjehdustapahtuma, joihin meikäläisellä ei ole mitään asiaa tulevaisuudessakaan. Paitsi ehkä kuokkimaan sinne bileisiin. Niin ja entinen työkaverini valmistaa purjeita kilpaveneisiin. Tätäkään en maininnut, kun purjehdustaustaa kysyttiin. Sanoin vain, että olen ollut kaksi kertaa veneessä (hengaamassa viinilasi kädessä).  

Ai niin, stora on isopurje (jonka puomi voi tulla päähän, jos ei ole tarkkana). Fokka on se pieni purje edessä. Skuutti on se naru, joka tulee purjeesta ja josta pitää pitää kiinni henkensä kaupalla. (Ihan älytöntä, että sitä ei voi vaan sanoa naruksi.) Kryssiä tarkoittaa luovimista eli vähän niin kuin purjehtimista, paitsi oleellista on tässä se tuulen suunta. Kun tulee ylhäältä ja mennään sivulle niin kryssitään. Ehkä. Paitsi, että mun mielestä tuuli ei koskaan tuule ylhäältä vaan sivulta, mutta nämä viisaat purjehtijat ovat sitä mieltä, että tuuli tulee ylhäältä alas. Ja että venettä pitää kääntää alas tai ylös. Anteeksi vaan maalaisuuteni, mutta minun mielestäni vene kääntyy jommalle kummalle sivulle, mutta ei ylös tai alas paitsi silloin, kun se kaatuu. Ja sitä kaatumista ei tässä tavoitella.

 Fru L

* En edelleenkään osaa selittää, että miten se kaikki tapahtui, mutta kyllä se aina yhden muistelun arvoinen ilta on. 

Edit 18.5.// Sen verran pakko sanoa tuosta ylemmästä kuvasta, että se on bongattu The Mayo Sailing Clubin sivuilta. Niille, jotka eivät tiedä, niin valaistuksena sen verran, että Co. Mayo on Irlannissa länsirannikolla. Huikea ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, siis koko länsirannikko. Tosin ei pidä olla kuvien antamassa harhaluulossa, että siellä paistaisi aina aurinko. Useimmiten siellä sataa vettä.

WTF??

Siis mitä hittoa?? Sain naamakirjassa kutsun erään tyypin synttäreille. No eipä tässä mitään muuta, kun en edes tiennyt, että se tyyppi on mun ystävä. Mutta näköjään oli. Olen pihalla. Tiedän kyllä tämän ko. henkilön, mutta en tunne häntä, enkä muista todellakaan, että me olisimme olleet ystäviä, edes naamakirjassa. No, sitäkin suuremmalla syyllä ihmettelen, että miksi ihmeessä hän kutsui minut juhliinsa, kun täyttää pyöreitä. Me emme ole edes hyvää-päivää-tuttuja. Ihmettelen. Taitaa olla aika myös tsekata facebookin ystävät läpi yllätysten varalta.

Töissä on muutoksen tuulia. Nykyistä työpaikkaani ei ole ehkä olemassa enää vuonna 2012. Uhkaako minua kilometritehdas? Mitä minulle tapahtuu? Syöksynkö perikatoon? En jaksa ajatella. The Firmassa on muutoksen tuulet puhaltaneet ennenkin, en ota paineita. Tai en ainakaan jaksa ottaa niitä juuri nyt. Varvasta särkee liikaa.

Fru L

Kun rouva puolimaratonin juoksi

Näin kävi, koko 21,1 km tuli juostua. En voi sanoa, että tuosta noin vaan ja eipä tunnu missään, nimittäin kyllä tietää kropassaan juosseensa. Aikaa kului hieman alle 2 h 40 min. eli tavoite täyttyi. Epämääräisenä tavoitteenani oli nimittäin juosta alle 2 tunnin ja 40 minuutin. Tähän olen tyytyväinen. Toinen epämääräinen tavoitteeni oli juosta koko matka lukuun ottamatta juottopisteitä. Tämä täyttyi vain osin. Viimeinen ylämäki oli pakko kävellä. Stadionin kaarteessa pystyin sitten kuitenkin ottamaan loppukirin ja ohittamaan juoksijoita. Kaloreita paloi yli 2000. Syke kävi huipussaan 192.

Maaliin tulon jälkeen tein virheen, jota ei olisi viisaampien mukaan pitänyt tehdä. Join kaksi mukillista urheilujuomaa ja annoin hetken kuluttua ylen. En ollut ainoa. Olin kyllä ollut tietoinen, että urheilujuomaan pitää totuttautua ja näin olinkin tehnyt. Ilmeisesti en vaan ollut tehnyt sitä riittävän rankan harjoittelun yhteydessä. Tai toisin sanoen, en ollut harjoitellut riittävän rankasta, jotta olisin päässyt kokeilemaan urheilujuoman toimivuutta, tai toimimattomuutta.

Lauantai-iltana analysoin juoksua päässäni lyhyesti. Ensimmäiset 10 kilometriä sujuivat kevyesti, hyvin kevyesti. Pystyin puhumaan juoksukaverini kanssa. 13 kilometrin kohdalla tapahtui jotain ja jouduin hidastamaan vauhtia huomattavasti. Syke kipusi koko ajan 180 ja juoksu tuntui jaloissa. 17 kilometrin kohdalla olo taas helpotti, mutta viimeiset kaksi kilometriä mentiin pelkällä tahdon voimalla. Fyysiset vammat jäivät yllättävän vähäisiksi. Sunnuntaina särki lonkkia ja nilkkoja, mutta reisissä ei oikeastaan tuntunut mitään. Pahin vaurio kohdistui peukkuvarpaisiin, jotka molemmat ovat tällä hetkellä mustana ja lähtevät jossain vaiheessa irti. Tämä oli tosin odotettua. Olen varvasongelmista kärsinyt ennenkin.

Olin suunnitellut juhlistavani juoksua oluella, mutta toistaiseksi olut on jäänyt juomatta. Lievästi krapulainen olo jatkuu edelleen.

Juoksu jatkuu edelleen, nähtäväksi jää kuitenkin se, että yritänkö revanssia jossain vaiheessa. Tällä hetkellä tuntuu lähinnä siltä, että kymppi on mun juttu.

Fru L

Edit 10.5.2011// Kyseessä on siis tietenkin varpaankynnet, jotka ovat mustana. Eivät sentään koko varpaat. Onneksi. Kivusta päätellen voisi luulla kyllä muuta.