maanantai 23. toukokuuta 2011

Märkää puuhaa

Purjehdustreenit jatkuivat viikonloppuna. Märkää puuhaa, jostain syystä aallokko oli huima (lue valtaisa), tai siltä se ainakin tuntui siinä soutuveneen kokoisessa paatissa, jossa oli kaksi iso(hko)a purjetta. Tuuli myös kiitettävästi. Paatti kääntyi aina väärään suuntaan, mihin sen piti mennä. Kuulemma piinasin venettä. Ei aavistustakaan, mitä se tarkoitti. Eikä siinä rytäkässä tule muutes kyseltyä, että mitä helvataa se piinaaminen on. Veneellä oli ilmeisen kuumottavat paikat käsittelyssäni. Myöhemmin minua valaistiin, että voi piinata myös tarkoituksella, mutta jos piinaa liikaa, ei hyvä. En jaksa katsoa wikipediasta, mitä se tarkoittaa. En myöskään saanut suutani auki silloin, kun valmentaja kysyi: "Onko kenelläkään kysyttävää?" Juuri sillä hetkellä kaikki kysymykset ottivat päästäni hatkat ja tyydyin vain hymyilemään sekopäisen näköisenä. Ainut ajatus päässäni oli, että mun on pakko keksiä jotain kysyttävää, mun on pakko keksiä jotain kysyttävää. No, valmentajalla oli ilmiselvästi vuoden pahin darra, joten se oli varmaan salaa ihan tyytyväinen, että mä keksinyt mitään älykästä kysyttävää. Ja mitä siihen krapulaan tulee, niin mä olin aika huolissani valmentajan moraalista. Miten se voi juhlia edellisenä päivänä, jos se tietää, että seuraavana päivänä tulee läjäpäin aloittelijoita, jotka ovat jo onnistuneesti hajottaneet muutaman veneen ja jotka pitää lähettää sillä pikkupaatilla avomerelle, lähes. Ja sinne avomerelle päästäkseen pitää ensin yrittää mahtua ulos maailman kapeimmasta väylästä, jota käyttävät myös kaiken maailman moottorivenesuharit, sunnuntaisoutelijat, Puolustusvoimat ja mm. poliisit!

Täytyy tietysti muistaa, että valmentaja on syntynyt silloin, kun meikäläinen on jo ottanut ensimmäisiä orastavia askeleita kohti teini-ikää.* Luonnollisestikaan parikymppiä ja risat ikäisellä kaverilla ei ole krapula-aamuina yhtä pahoja vaikeuksia, kun keski-ikäistyvällä naisihmisellä. Sitä paitsi tässä iässä se krapula saattaa tulla jo lasillisesta punaviiniä. Uskoisinkin, että parikymppinen, hyvässä kunnossa oleva nuorimies, voi juoda vähän enemmän kuin lasillisen viiniä, olematta aamulla täysin haamuna. Lue: voi juoda muutaman oluen ja olla silti ihan skarppina aamulla opettamassa puupääoppilaita. Tämän perusteella uskon myös, että ko. parikymppinen nuorimies lienee tyhjentänyt koko viinipaksin plus pari shottia juuri ennen pilkkua. No, onneksi kaikesta huolimatta selvittiin ehjin nahoin eikä kukaan kolaroinut kenenkään kanssa. 

Persusta kastui, jalat kastuivat, kädet kastuivat. Jännitti niin vietävästi. Silti se oli hauskaa, kun pääsi ylitse siitä sisällä möyrivästä jännityskrampista. Treenaaminen jatkuu, koska jos jotain opin, niin opin, että en osaa yhtään mitään. Luvassa on siis jatkossakin mitä ilmeisemmin märkää luettavaa ja viiltävää analyysiä. On tavallaan mahtavaa, että on aikuisena saanut mahdollisuuden tutustua johonkin todella uuteen asiaan, joka on ihan täysin oma maailmansa. Niin ja luonnollisestikin pitää opetella sitä ihan uutta kieltä. 

Fru L

* Oikeasti minulla ei ole aavistustakaan, että minkä ikäinen se kaveri on. Salaa toivon, että hän olisi minua huomattavasti vanhempi, jotta ei tarvitsisi tuntea olevansa ihan teinipojan oppien varassa. Pahoin vaan pelkään, että niin siloposkinen kaveri on kuitenkin lähempänä 20 ikävuotta kuin neljääkymmentä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä on sinun tarinasi?