Kävin koeajamassa Musiikkitalon Apocalyptican konsertissa, kun liput sinne irtosivat suhteellisen helposti. Ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa ja ensimmäistä kertaa Apocalyptican konsertissa. Tässä vähän fiilistelyä.
Musiikkitalo yllätti. Talossa ei taida olla yhtään ainutta istuinpaikkaa, josta ei lavalle näkisi. Paikka oli kaiken puolin tyylikäs, vailla prameutta, jonoja ja sumppuja ei kertynyt edes niihin kapeisiin käytäviin, joita oli kritisoitu. Mielestäni ne eivät mitenkään erityisen kapeita olleet, mutta ehkäpä talon massiivinen koko sai käytävät tuntumaan kapeilta. Paikatkin löytyivät pienen sähläyksen jälkeen suhteellisen helposti. Musiikkitalo tuntui taipuvan rockiin tai pitäisikö sanoa selloheavyyn hyvin. Ohjelmistossa konsertti oli tosin katergoriassa kevyen musiikin konsertti, joten en sitten tiedä miten raskas musiikki siellä toimii ;)
Keikkaa en ryhdy arvostelemaan, mutta arvion siitä voi lukea Hesarin sivuilta. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että parhaimmillaan yhtye oli hiljaisemmissa numeroissa, kun rumpujen pauke taukosi. Toisaalta pidin myös todella paljon laulajan kera vedetyistä biiseistä. Mieheni taas ei perustanut näistä esityksistä. Biiseinä kuultiin mm. ihan I'Don't Care sekä End Of Me ja I'm Not Jesus. Solistina konsertissa oli Tipe Johnson (Leningrad Cowboys), vaikka kaukaa katsottuna näyttikin aluksi siltä, että lavalle kiipesi Jone Nikula. Uudet silmälasit lienee tarpeen.
Fru L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?