Marraskuu on mennyt yli puolen välin. Useampi naapuri on jo ripustanut joulu kausivalojaan ikkunoihin ja parvekkeille.
Itse tein tänä vuonna jotain poikkeuksellista.
Vastapainona lapsiaiheisille joulukorteille kuvasin meidän koiraa. Ja onneksi on tällaisille askartelutumpeloille tosi hyviä nettisivuja, joista voi tilata kätevästi kuvakortit.
Marraskuu kulunut miltei loppuun eikä talvesta ole tietoakaan. Tänä aamuna rupesin miltei itkemään, kun raitiovaunupysäkillä seistessäni alkoi satamaan vettä. Rakastan kesää, tykkään syksystä ja talvesta, mutta inhoan tätä välikautta. Aamulla on pimeää, illalla on pimeää ja koira kantaa kiloittain kuraa sisälle.
Onneksi on sentään hyvänmielen musiikkia!
Bo Kaspers Orkester - Undantag
Olen pitänyt blogia hieman yli vuoden. Tarve lähti valtavasta kirjoittamisen halusta. Suurin osa siitä kirjoittamiseen vaadittavasta energiasta on tosin mennyt graduuni, joka on ihan kohta valmis! Pientä viilausta vain ja sitten homma pakettiin. Uskomatonta. Blogi taas riutuu monesta syystä. En jaksa jäsennellä ajatuksia teksteiksi enkä halua kirjoittaa tajunnanvirtaa. En jaksa panostaa kunnolla ulkoasuun. En jaksa tehdä blogista julkista, tarkoittaen sen laittamista blogilistalle tms. En jaksa edes pohtia teemaa, jonka ympärille blogini muodostuisi. Sillisalaatti jatkuu ainakin toistaiseksi epämääräisen epäaktiivisena.
Aamulla töihin kiiruhtaessani kuulin radiosta kaksi biisiä, joita olin viimeksi kuunnellut vuosia (vuosia) sitten. Ensimmäinen oli The Bangles Eternal Flame. Yläasteella saimme pitää paikallisradiossa koulun toivekonsertin ja luokassamme äänestettiin valinnasta. Opettaja kirjoitti ehdotuksia ylös taululle sitä mukaan, kun niitä tuli. Mieleeni on erityisesti jäänyt se, että hän ei osannut kirjoittaa kyseistä kappaletta. Lausuttiinhan se niinkin vaikeasti kuin i-töörnal fleim. Kaverini kävi sen sinne raapustamassa. Enää ei liene löydy yhtään opettajaa, joka ei osaisi englantia. 90-luvlla näin vielä oli.
Mutta, tässä siis pängles ja i-töörnal fleim!
Tämän toisen ihanuuden, The Corrsin So Young -kappaleen kuulin ensimmäistä kertaa (kuulin ylipäätään koko bändistä) siellä toisessa EU-maassa vietetyn vuoden aikana. Oli ihana kesäilta ja istuin talomme portaiden yläpäässä ja kuuntelin alakerran olohuoneesta soljuvaa musiikkia. Silloin olin niin nuori eikä sillä ollut mitään merkitystä, vaikka en söisi tai nukkuisi silmäystäkään. Ja huomenna kaiken voisi tehdä taas uudelleen.
