tiistai 28. helmikuuta 2012

Blop, blop, blop... Blogeja

Ihana Marie blogissaan Unelmia ja onnenaskeleita oli maininnut minun (!) blogini yhtenä tutustumisen arvoisena alle 200 lukijan blogeista. Kiitos! Se ilahdutti itseäni erityisesti siksi, koska kyseessä oli ensimmäinen ihka oikea tunnustus, jonka olen ikinä saanut varsinaisesti minulle osoitettuna.

Nyt olisi sitten minun tehtäväni jakaa omille lukijoilleni (joita todellakin on alle 200) vinkkejä tutustumisen arvoisista alle 200 lukijan blogeista. Itse haluan vinkata kahdesta blogista. Ensimmäinen on Pastaaks' tässä?, blogi, jonka kirjoittajan Z:n tunnen niin sanotusti IRL ja joka päivittää blogiaan ihan liian harvoin, vaikka hän varmasti syö vähän useammin kuin kerran kuukaudessa. Toinen on altto artisti. Hänen bloginsa ei ole myöskään päivittynyt hetkeen aikaan. Toivottavasti taiteilija kuitenkin palaa takaisin tekstien äärelle.
Ja erityisesti olen erittäin iloinen, jos joku on löytänyt tiensä tänne minun jäsentymättömien ajatusteni äärelle. Tämä puolijulkinen blogi kun on täynnä horinaa ja kummallista pohdiskelua. En ole edes lisännyt (laittanut) blogiani blogilistalle tms., koska en ihan oikeasti ole vielä keksinyt syytä siihen, että miksi niin pitäisi tehdä. Olen ujo, en uskalla.  

Mutta sitten vielä siihen paastoon. Huomenna napsahtaa viikko täyteen eli tänään on menossa paastopäivä nro 6. Lihanhimoa en varsinaisesti ole tuntenut, mutta eilen teki mieli nakkeja. Tajusin myös, että en voi laittaa lempiarkiruokaani eli nakkisoppaa. Nakithan tosin eivät sisällä lihaa mitenkään hurjia määriä, joten tyydyttyisiköhän nakinhimoni jollain jauhoknöödeleillä? Kaupan pakastelaltaassa oli myös soijanakkeja, niitä voisi tietty kokeilla. Viikonloppuna tuli tehtyä itse sekä humusta että falafelejä eli kikherneet alkavat olla jo hallussa, vielä pitää kaivaa jostain reseptikätköstä kikhernecurryn ohje. Tänään tosin tulen tekemään ruokaa, jonka olen ristinyt katkarapukasariksi. Alkuperäinen ohje on peräisin Strömsöstä ja sen toteutuksesta vastasivat silloin Michael ja Matias. Minun tekemä katkarapukasari noudattaa osittain tätä alkuperäistä reseptiä.

No niin, adjöö vaan, tämä rouva lähtee kokkaamaan.

torstai 23. helmikuuta 2012

Grattis!

Grattis Victoria och Daniel!
Hjärtliga gratulationer till den lilla dottern och de nyblivna föräldrarna. Önskar Er all lycka till Er nya familj!

FruL gratulerar!

Ps. Ihan liikkis olo tuli aamulla, kun kuulin radiosta.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Paasto, päivä 1

Marie heitti blogissaan haasteen paastolle. Ideana on, että paasto kestää 22.2.-8.4. ja voi paastota ihan mistä itse haluaa esim. Facebookista tai karkista.

Itse päätin noudattaa tällaista kristilliseen (ortodoksien paastoon) kuuluvaa ns. isoa paastoa eli en syö punaista lihaa (sikaa, nautaa, lammasta jne). Ortodoksien paastoon kuuluu, että he voivat paastonsa aikana syödä kanaa, kalaa ja maitotuotteita. Minä puolestaan päätin jättää tuon kanankin pois, mutta sallia riistan, jos sitä sattuisi tässä 40 päivän aikana olemaan tarjolla.*  En siis kuitenkaan tule ostamaan sitä tai mitenkään erityisesti muuten hankkimaan. Koska vihaan ehdottomuutta, ei punaisen lihan välttäminen kuitenkaan tarkoita sitä, että kakku, jossa on eläinperäistä hyytelöimisainetta, jäisi syömättä. Pointtina on siis yrittää syödä kevyemmin ja ekologisemmin. Niin ja varmaan hyvä tässä vaiheessa mainita, että olen lihansyöjä kyllä muuten. Tykkään kunnon pihveistä ja käytän usein jauhelihaa ruuanlaitossa. Ongelmaksi saattaa muodostua myös leikkeleet tai oikeastaan niiden välttäminen. Mitä ihmettä minä pistän leivän ja ylähuulen väliin, kun meetvursti ei ole sallittua?

Olen asettanut itselleni muutamia tavoitteita paastooni liittyen.

Haluan opetella laittamaan hyvää kasvis- ja kalaruokaa. Sellaista, jossa on makua ja jolla lähtee nälkä.
Haluan kokeilla soijarouhetta jauhelihan sijaan.
Haluan kokeilla erilaisia kikhernejuttuja. (Olipas tosi selkeästi sanottu).

Omalta kohdaltani paasto tulee käytännön syistä johtuen päättymään hieman aikaisemmin, eli 6.4. Se ei siis kuitenkaan tarkoita sitä, että vetelen perjantai-iltana pihviä kaksi käsin. Mutta tähän liittyvään asiaan palaan myöhemmin.

Tänään oli siis paaston ensimmäinen päivä. Työpaikan ruokala ei paljoa tarjonnut, joten turvauduin kauppaan. Ostoskoriin tuli salaattitarpeet tonnikalalla, mozzarellalla ja avokadolla höystettynä. Hyvää oli. Riittävän iso annos piti nälän poissa. Kotona söin eilistä ruispastaa pestolla ja parmesanilla. Aamiaisleivän päälle olen hankkinut juustoa sen leikkeleen sijasta. Iltapalaksi tarjolla on smoothie piimästä, mustikoista, banaanista ja hunajasta. 

Näillä siis mennään, huomiseksi samat salaattiaineet paitsi mozzarellan korvaa feta. 



*Riistaa on saatavilla vanhempieni luona ja jos paaston aikana vierailemme heillä, tulen siellä kyllä sitä syömään.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Mestarikokin paluu eli FruL goes ruokablogi

Otsikko lienee kuuluisi olla mestarikylmäkön paluu ja en kyllä tuosta paluustakaan tiedä... Mutta kävin hankkimassa voileipäkakkutarvikkeet ja ajattelin illalla ryhtyä hommiin.

Entinen työkaverini ilmoitti olevansa tulossa käymään Stadissa (siis todella, turkulainen rantautuu pääkaupunkiin!) ja totta kai sitä silloin pitää iskeä pöytään kaikkea seitsemää sorttia. Paitsi että päädyin voileipäkakkuun. Osittain siitä syystä, että itse rakastan sitä, mutta myös siksi, että vierailu ajoittuu puolen päivään aikaan ja silloin ei vielä kannata mitään dinneriä kehittää. En myöskään halunnut pitäytyä tavanomaisissa tarjottavissa

Rupesin jostain syystä pohdiskelemaan voileipäkakun historiaa. Piti katsoa wikipediasta, mitä siellä voileipäkakusta kerrottiin, mutta eipä siellä ollut oikein mitään. Kävin myös Kotikokkien keskustelupalstalla, jossa joku tiesi, että Linnan juhlissa tarjottu 50-luvulta lähtien. Kirjastot.fi sivustolla kysy ja vastaa palstalla kerrottiin niiden tullen muotiin 1960-luvulla. No, historiasta (tai sen puutteesta) viis, voileipäkakku on mun mielestä aika retro ja sopii siksi tarjottavaksi.

Voileipäkakusta tulee mieleen eri henkilöitä. Eräs heistä on isoäitini täti. Hänellä oli tapana järjestää kutsuja, joissa laitettiin pöytä koreaksi. En muista, että hän olisi mitenkään erikoistunut voileipäkakkuihin, mutta jotenkin yhdistän aina voileipäkakun ja tämän tädin. Äitini osaa tehdä huippuhyviä voileipäkakkuja. Hän kyllä usein tekee niihin leivät itse. Itse olen ollut lähinnä koristelemassa valmiita kakkuja. Kerran setäni vaimo halusi koristella voileipäkakun käyttämällä kuumennettua sulatejuustoa. Koska en ollut mikään nopea kuorruttaja, sulatejuusto jumittui kattilaan. Grande katastrofe oli seurauksena ja sitten minut pistettiin täyttämään tuulihattuja.

Mutta, en siis ryhdy sulattamaan Koskenlaskijaa kattilassa, vaan turvaudun tuorejuustoon. Enkä voitele leipiä voilla. Lopputuloksena lähden tavoittelemaan jotain tällaista:
Kuva täältä
Ja katsotaan mitä tulee.

Pakko muutes valita pakollinen perjantaibiisi, varsinainen korvamato, joka luikerteli paikoilleen aamulla.
Hyvää  viikonloppua!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Maanantai

Tämä maanantai on varmaan ihan pakko aloittaa seuraavalla biisillä.


R.I.P Whitney Houston.

En voi kirjoittaa Whitneyn muistokirjoitusta, koska suhteeni Whitneyhin ei ollut mitenkään erikoinen. Olihan hänellä ihanan jumalainen ääni, jota ihailin, mutta siihen se sitten oikeastaan omalta kohdaltani jäikin. Kävimme kaverini kanssa katsomassa The Bodyguardin läheisessä elokuvateatterissa. Hänestä tuli sen seurauksena Whitney Houston fani ja minä rakastuin Kevin Costneriin. Bodyguardin olen nähnyt kymmeniä kertoja, mutta vain ja ainoastaan Kevinin vuoksi.

Olen surullinen kuitenkin siitä, että elämä päättyy tyhjäntaskuna (mikäli otsikoita on uskominen) hotellin kylpyammeeseen. Mutta, jokainen pelaa niillä korteilla, jotka jaetaan.

Viikonlopun hauskempiin uutisiin kuuluu puolestaan Iron Sky elokuva, joka pitää ehdottomasti nähdä. Elokuvahan kertoo natseista, jotka ovat paenneet Kuuhun vuonna 1945 ja ovat vuonna 2018 palaamassa Maahan. Kyseessä on siis tieteiskomedia, että kukaan vain ihmettele, miksi puhun samassa kappaleessa hauskasta uutisesta ja natseista. Lue lisää vaikka täältä Hesarin sivuilta.

Mutta nyt, tarmolla kohti uutta viikkoa!

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Hcr... taas kerran

Viimehetken säästä kymppejä-huumassa ilmoittauduin eilen Helsinki City Runille. Taas. Viime vuonna aika painui sinne 2 tuntiin ja 30 minuuttiin, josko tänä vuonna alittuisi. Tavoiteajaksi laitoin 2h 20 min. Ilmeisesti vuosi on sopivan pitkä aika siihen, että olen unohtanut sen puolikkaan jälkeisen kamalan olon. Olen mielestäni myös viisastunut, sillä päätin, että:

1. Aloitan harjoittelun hyvissä ajoin. En paria viikkoa aikaisemmin.
2. Tankkaan riittävästi nestettä jo edellisenä päivänä.
3. Kisassa aloitan hitaasti ja yritän juosta mahdollisimman tasaisesti. Alussa voin himmata ja lopussa voin sitten kiriä eikä päinvastoin.
4. Laimennan urheilijuoman, myös maaliintulon jälkeen.
5. Yritän olla oksentamatta.

Selkäkin paukahti siinä kivasti eilen. No, urhelilija ei tervettä päivää näe, vai miten se nyt menikään.