perjantai 17. helmikuuta 2012

Mestarikokin paluu eli FruL goes ruokablogi

Otsikko lienee kuuluisi olla mestarikylmäkön paluu ja en kyllä tuosta paluustakaan tiedä... Mutta kävin hankkimassa voileipäkakkutarvikkeet ja ajattelin illalla ryhtyä hommiin.

Entinen työkaverini ilmoitti olevansa tulossa käymään Stadissa (siis todella, turkulainen rantautuu pääkaupunkiin!) ja totta kai sitä silloin pitää iskeä pöytään kaikkea seitsemää sorttia. Paitsi että päädyin voileipäkakkuun. Osittain siitä syystä, että itse rakastan sitä, mutta myös siksi, että vierailu ajoittuu puolen päivään aikaan ja silloin ei vielä kannata mitään dinneriä kehittää. En myöskään halunnut pitäytyä tavanomaisissa tarjottavissa

Rupesin jostain syystä pohdiskelemaan voileipäkakun historiaa. Piti katsoa wikipediasta, mitä siellä voileipäkakusta kerrottiin, mutta eipä siellä ollut oikein mitään. Kävin myös Kotikokkien keskustelupalstalla, jossa joku tiesi, että Linnan juhlissa tarjottu 50-luvulta lähtien. Kirjastot.fi sivustolla kysy ja vastaa palstalla kerrottiin niiden tullen muotiin 1960-luvulla. No, historiasta (tai sen puutteesta) viis, voileipäkakku on mun mielestä aika retro ja sopii siksi tarjottavaksi.

Voileipäkakusta tulee mieleen eri henkilöitä. Eräs heistä on isoäitini täti. Hänellä oli tapana järjestää kutsuja, joissa laitettiin pöytä koreaksi. En muista, että hän olisi mitenkään erikoistunut voileipäkakkuihin, mutta jotenkin yhdistän aina voileipäkakun ja tämän tädin. Äitini osaa tehdä huippuhyviä voileipäkakkuja. Hän kyllä usein tekee niihin leivät itse. Itse olen ollut lähinnä koristelemassa valmiita kakkuja. Kerran setäni vaimo halusi koristella voileipäkakun käyttämällä kuumennettua sulatejuustoa. Koska en ollut mikään nopea kuorruttaja, sulatejuusto jumittui kattilaan. Grande katastrofe oli seurauksena ja sitten minut pistettiin täyttämään tuulihattuja.

Mutta, en siis ryhdy sulattamaan Koskenlaskijaa kattilassa, vaan turvaudun tuorejuustoon. Enkä voitele leipiä voilla. Lopputuloksena lähden tavoittelemaan jotain tällaista:
Kuva täältä
Ja katsotaan mitä tulee.

Pakko muutes valita pakollinen perjantaibiisi, varsinainen korvamato, joka luikerteli paikoilleen aamulla.
Hyvää  viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä on sinun tarinasi?