Paras tapa tuhlata rahaa?

On tietysti ostaa auto. Niin.

Semmoinen siis ostettiin.

Ihmiset suhtautuvat niin eri tavoin tähän uuteen perheenjäseneemme. Ensimmäisenä tulevat ihmettelijät: Mitä, ostitte auton? Miksi ihmeessä? Mitä on tapahtunut? Mitä? Häh? Ihmettelijät odottavat vastausta kuten perheenlisäys, työpaikka edellyttää, muutto maalle jne.

Toisena tuleva ne jotka ovat kiinnostuneita enemmän autoista kuin siitä syystä, miksi auto hankittiin: Ai jaa, millainen auto? Mikä vuosimalli? Paljonko ajettu? Millaiset talvirenkaat? Onko teillä autotallia?

Kolmena viisastelijat ja toteajat: Nuoruus on mennyt näköjään, ootte tulleet keski-ikään. No nyt tekin sitten pääsette kiroamaan aurauksesta. Ai kiva, me voidaankin sitten lainata sitä. No vihdoinkin, te ootte olleet ihan jäänteitä ilman autoa.  

Neljäntenä paheksujat: Mitä te teette autolla? Julkisilla pääsee ihan jokapaikkaan. Te kurjat, maailma kuolee teidän vuoksi. Meille ei ainakaan autoa koskaan tule, vaikka meillä on viisi lasta, koira, kissa ja kaksi marsua. Hyvin päästään liikkumaan.

Mahtavaa.

Autoilusta aasinsilta paastoon. Jäljellä on 12  päivää tämä päivä mukaan lukien. Odotan jo vesikielellä sitä hetkeä, kun saan laittaa suuhuni pitsan ilmakuivatulla kinkulla ja rucolalla. Tänään tarjolla oli limaista kirjolohi-savujuusto kastiketta. Sitä oli myös jatkettu vedellä, tai siltä se ainakin vaikutti. Tai sitten oli tullut kirjoitusvirhe. Kastike sana oli lipsahtanut keiton tilalle.

Ps. Anteeksi kirjoitusvirheet, olen menossa tapaamaan käytettyjen autojen myyjää, joten en ennätä tarkastaa kirjoitustani sen kummemmin.

Vuodatusta

Huh, on pitänyt kiirettä. Töiden aiheuttama stressi/kiire/kiukku yhdistettynä infernaaliseen (kevät?)väsymykseen ja äärimmäiseen laiskuuteen ovat saaneet aikaan sen, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Siis muualla kuin töissä. Paitsi, että kävin edellisenä viikonloppuna ihanassa Åbossa vuorokauden mittaisella visiitillä, mutta sen retken tuoma rentous katosi jo heti maanantaina.

Edellisen postaukseni jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Ensimmäisenä luonnollisesti se, että kevät on tullut, ainakin melkein; eilen paistoi aurinko, tänään satoi vaakaräntää. Kauniin valkoiset lumikinokset näyttävät harmailta möykyiltä ja kadut jäätyvät tappavan liukkaiksi. Koira tuo kuraa sisään ja auringonvalo paljastaa kaikki pölyhiukkaset. Kuka sanoi, että kevät on yksinomaan kiva asia?

Paasto on edennyt niinkin pitkälle kuin, ta-daa, 27 päivään! 18 päivää jäljellä. Varsinaista lihan himoa* en ole tuntenut, mutta välillä on ärsyttänyt, kun toiset ovat syöneet kaalikääryleitä ja itse olen joutunut kauhomaan limaista juustoista parsakeittoa. Pidän kasvisruoasta ja usein valitsen kasvis- tai kalavaihtoehdon, siis ilman mitään paastoja, mutta en voi sietää huonosti tehtyä kasvisruokaa. Mielestäni säilykeparsasta valmistettu keitto on kasvisruokailijoiden aliarvioimista ja kertoo ainoastaan siitä, kasvissyöntiin suhtaudutaan piittaamattomasti. Miten kauan luulette, että sillä parsakeitolla pysyi nälkä poissa?

Kasvisruokakokeilut, siis omassa keittiössä, ovat onnistuneet ihan kohtalaisesti. Soijarouhe on ollut hyvä apu, mutta ei siitä jauhelihan korvaajaksi ole. Maustaminen on noussut arvoon arvaamattomaan. Olen tehnyt täytettyjä kesäkurpisoja ja lasagnea, joissa siis molemmissa ollut täytteenä soijarouhetta. Lasagne onnistui hieman paremmin, harjoittelu tekee näköjään mestarin.

Tajusin myös, että olen ryssinyt totaalisesti HCR:n. Tapahtuma pidetäänkin tänä vuonna jo 5.5. eikä 12.5. kuten luulin. Minulla on ilmeisesti ollut joku musta aukko aivoissa ilmoittautuessani, koska sivuutin kokonaan sen tosiseikan, että tapahtuma on jo 5.5. ja se on maailman huonoin päivä juosta puolimaratoni. En ehkä pääse osallistumaan ja se sapettaa.

Kesän purjehdukset, laser 16- luokassa, eivät myöskään onnistu. Vaikka en nyt ihan intohimoisesti viime kesän kaikissa treeneissä käynytkään, oli se silti mukava tapa rentoutua. Tänä vuonna mm. tuplasti nousseet hinnat saavat meikäläisen kaikkoamaan. Onneksi veneilyä on sentään muuten tiedossa. 

Tämä kirjoitus lojui lähes viikon puolivalmiina, kertoo varmaan jotain vireystasostani. Pakko se on julkaista nyt, jos meinaan jotain julkaista. Maanantaibiisiksi valikoitu korvamato, joka on soinut päässäni koko viikonlopun ja jota kuvaa yksi sana: Hyvä.

* himoa, tirsk.

Hyvää naistenpäivää

Hyvää naistenpäivää!

Venäjällä tämä päivä on vapaapäivä samoin kuin huominen, koska kuulemma kaikkia isoja juhlapäiviä seuraa arkivapaa.

Jottei taas tuo paasto unohtuisi, niin piti oikein laskea, tänään on menossa paaston 16 päivä. Henkilöstöravintola tarjoaa sen kunniaksi parastaan; makkaraa ja broilerivuokaa. Eikös se makkara lueta vihannekseksi?

Ruoka-asiaa, taas

Yllätyin lauantaina lukiessani Helsingin Sanomien Kuukausiliitettä. Ilkka Malmberg oli kirjoittanut jutun otsikolla Älä tule joulu kultainen. Siinä toimittaja halusi päästä osalliseksi pääsiäisriemusta ja aloitti vuosi sitten 40 päivän paaston ennen pääsiäistä. Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun toimittaja paastosi, hän kieltäytyi vain lihasta. Ihan niin kuin minäkin nyt. Teksti olisi voinut olla vaikka minun kirjoittamani, koska niin samankaltaisia ajatuksemme ovat / olivat.

"Ensimmäiset päivät kasvissyöjänä - tai tarkalleen ottaen pesco-vegetaarina - olivat helppoja. Työpaikan ruokalassa oli aina lihaton vaihtoehto, jokin mössö."*

Totta. Niin, meillä todellakin on tarjolla aina se jokin kasvisvaihtoehto. Ja se on se soppa.

"Mutta toisin oli muualla Suomessa. Kun pysähdyin työmatkalla ABC:llä, oli siellä tarjolla hawaijinleikettä, metsästäjänleikettä, wieninleikettä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ylihinnoiteltu grillattu lohi, ei sekään järin mieltä ylentävä. Kaikissa muissa vaihtoehdoissa oli lihaa.

Onko kasvissyöjillä todella näin hankalaa? Tai he eivät käy ABC-asemilla."*

Totta tämäkin. Olin viikonloppuna kokouksessa Tampereella. Emme syöneet ABC:llä, mutta ravintolassa, jossa lounastimme, oli luokattoman huono kasvisruokalista. Sitä ei ollut ollenkaan. Ei kasvisruokaa, paitsi vihreä salaatti alkupaloissa. Jos en olisi syönyt kalaa, olisin ollut lirissä. Kalaruokia oli tarjolla kahta eri laatua. Ylihinnoiteltu grillattu lohi ja vähän edullisempi päivän kala, joka lauantaina sattui olemaan nieriää.

"Luin ahdistuneena aamun lehteä, jossa kolumnisti Anu Silfverberg kirjoitti, että Suomessa ravintoloissa saa kasvisruoaksi vain värillisiä mössöjä. Totta."*

Totta, turha varmaan paasata enempää. Paitsi, että hermot menivät taas, kun katsoin viikon ruokalistaa. Vaihtoehdot olivat taas: liha, liha, kasvisosekeitto. Keskiviikkona on onneksi tarjolla lohikeittoa ja perjantaina katkarapuvuokaa. Yhtenä päivänä kasvissyöjiä hemmotellaan minttuisella peruna-kesäkurpitsakeittolla.

Viikonloppuna ehdin aloittamaan juoksukauden, juoksumatolla tosin. Otin kevyen hölkän 15 minuutin ajan ja pääsin laitteen mukaan eteenpäin 2 kilometria. Tästä se taas lähtee. Kyykkyjä pitäisi ruveta treenaamaan, jotta saa persauksiin vähän voimaa. Niinhän se Ringa Ropokin sanoi eilisessa Arto Nybergin haastattelussa.

Päivitin myös blogin pirteämmän väriseksi. Kevät tulee!

* Kursiivilla kirjotetut tekstit ovat lainauksia Ilkka Malmbergin kirjoituksesta Älä tule joulu kultainen, Kuukausiliite, maaliskuu 2012.

Kasvisruokaapa hyvinkin

Menee aika ruokapainotteiseksi, mutta antaa mennä!

Kävin eilen töiden jälkeen nopeasti kaupassa ajatuksella, ostan jotain, joka on helppo lämmittää, kun tulen koiran kanssa lenkiltä.

No. Menin kotiin, lähdin lenkille ja lenkin jälkeen ajattelin heittää sopan kattilaan lämpeämään. Paitsi, että ei...


Kuva täältä

 Ostamani keitto oli siis savuporo-juustokeitto. Ja mikähän kasvis tuo poro on? Poro ei myöskään ole riistaa, joten keitto jäi miehelle. Jälkeenpäin tarkistin tuoteselosteesta, että valmiissa keitossa poroa on 0,5 %, joten ei nyt mitenkään erityisen paljon, mutta liha kuin liha.

Perjantaibiisiksi valikoitui kätevästi seuraava rallatus. Kuka muistaa?

Nauttikaa viikonlopusta. Itse pyörittelen illan excel-taulukkoa. Olen sukuseuran hallituksen sihteeri ja jäsenluettelon ylläpitäminen on ehkä tylsintä hommaa ikinä.

Paaston 9 päivää

Lihaton paastoni on kestänyt tänään yhdeksän päivää. Jo näiden päivien aikana olen tehnyt mielenkiintoisia havaintoja siitä, miten hankalaa voi olla hyvän ja ravitsevan kasvisruoan saaminen henkilöstöravintolassa.

Työpaikkani lähellä olevassa henkilöstöravintolassa, jota siis käytämme, on tarjolla kolmea eri pääruokavaihtoehtoa. Voisi helposti luulla, että ne olisivat liha-, kasvis- ja keittovaihtoehto. Vaan eipäs olekaan. Viime ja tällä viikolla tarjonta ollut seuraavaa: Liharuoka, liharuoka ja kasviskeitto eli esim. tänään tarjolla oli lihapataa, broileripataa ja kasvisminestronea. Eilen tarjolla oli lihakastiketta, kalkkunakastiketta, pinaattista kasviskeittoa. Keittoruoka on aina kasvisruokaa, mutta laatu vaihtelee erittäin hyvistä sosekeitoista laihaan minestronekeittoon, joka maistuu teolliselta ja jossa makaronit ovat kortilla. Eilinen pinaattikeittohässäkkä oli pohjanoteeraus. Ruoka maistui kesäkeitolta, josta oli unohdettu mausteet, mutta pahinta oli ulkonäkö, se näytti, anteeksi vain, yrjöltä.  Salaattipöytä on ns. lisukesalaatti; salaattia, kurkkua, tomaattia ja raastetta. Sillä ei nälkä kauaa pysy poissa.

En tajua miksi molempien pääruokien on oltava liharuokia, miksi ei voi olla liha ja kasvis tai liha ja kala. Henkilöstöravintolassamme on nimittäin tarjolla (siis silloin, kun on) todella hyviä kalaruokia. Ne vain jostain syystä keskittyvät aina samalle viikolla. Maanantaina lohta, tiistaina mantelikalaa, keskiviikkona silakoita, torstaina lohikeittoa, perjantaina silakoita toisella tavalla kuin keskiviikkona. Tämä ei siis ole vitsi, vaan poimittu ruokalistasta ja usein samoina päivinä, kun on kalaa tarjolla, toinen pääruoka on kasvisruoka.

No, kaikki on tietysti suhteellista. Paljon on tapahtunut kuitenkin edistystä esimerkiksi lukioajoistani. Olin silloin kasvissyöjä kokonaisen viikon. Chili con carnen sijaan me vegetyypit saimme valkoisia papuja (varmaan suoraan tölkistä) ja riisiä. Kun muut saivat jauhelihapihvejä ja perunoita, meille tarjoiltiin ruskeaa kastiketta ja perunaa. Yksi viikko riitti minulle sitä kokeilua. Meillä oli tosin niin ihana keittiöhenkilökunta, että ihan oma ilmoitus riitti sille, että sai kasvisruokaa. Muissa kouluissa kasvisruokaa halajava joutui esittämään vanhempien luvan tai terveydenhoitajan todistuksen.

Eipä muuta tällä kertaa, soijanakit ovat vielä pakastealtaassa.