maanantai 19. maaliskuuta 2012

Vuodatusta

Huh, on pitänyt kiirettä. Töiden aiheuttama stressi/kiire/kiukku yhdistettynä infernaaliseen (kevät?)väsymykseen ja äärimmäiseen laiskuuteen ovat saaneet aikaan sen, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Siis muualla kuin töissä. Paitsi, että kävin edellisenä viikonloppuna ihanassa Åbossa vuorokauden mittaisella visiitillä, mutta sen retken tuoma rentous katosi jo heti maanantaina.

Edellisen postaukseni jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Ensimmäisenä luonnollisesti se, että kevät on tullut, ainakin melkein; eilen paistoi aurinko, tänään satoi vaakaräntää. Kauniin valkoiset lumikinokset näyttävät harmailta möykyiltä ja kadut jäätyvät tappavan liukkaiksi. Koira tuo kuraa sisään ja auringonvalo paljastaa kaikki pölyhiukkaset. Kuka sanoi, että kevät on yksinomaan kiva asia?

Paasto on edennyt niinkin pitkälle kuin, ta-daa, 27 päivään! 18 päivää jäljellä. Varsinaista lihan himoa* en ole tuntenut, mutta välillä on ärsyttänyt, kun toiset ovat syöneet kaalikääryleitä ja itse olen joutunut kauhomaan limaista juustoista parsakeittoa. Pidän kasvisruoasta ja usein valitsen kasvis- tai kalavaihtoehdon, siis ilman mitään paastoja, mutta en voi sietää huonosti tehtyä kasvisruokaa. Mielestäni säilykeparsasta valmistettu keitto on kasvisruokailijoiden aliarvioimista ja kertoo ainoastaan siitä, kasvissyöntiin suhtaudutaan piittaamattomasti. Miten kauan luulette, että sillä parsakeitolla pysyi nälkä poissa?

Kasvisruokakokeilut, siis omassa keittiössä, ovat onnistuneet ihan kohtalaisesti. Soijarouhe on ollut hyvä apu, mutta ei siitä jauhelihan korvaajaksi ole. Maustaminen on noussut arvoon arvaamattomaan. Olen tehnyt täytettyjä kesäkurpisoja ja lasagnea, joissa siis molemmissa ollut täytteenä soijarouhetta. Lasagne onnistui hieman paremmin, harjoittelu tekee näköjään mestarin.

Tajusin myös, että olen ryssinyt totaalisesti HCR:n. Tapahtuma pidetäänkin tänä vuonna jo 5.5. eikä 12.5. kuten luulin. Minulla on ilmeisesti ollut joku musta aukko aivoissa ilmoittautuessani, koska sivuutin kokonaan sen tosiseikan, että tapahtuma on jo 5.5. ja se on maailman huonoin päivä juosta puolimaratoni. En ehkä pääse osallistumaan ja se sapettaa.

Kesän purjehdukset, laser 16- luokassa, eivät myöskään onnistu. Vaikka en nyt ihan intohimoisesti viime kesän kaikissa treeneissä käynytkään, oli se silti mukava tapa rentoutua. Tänä vuonna mm. tuplasti nousseet hinnat saavat meikäläisen kaikkoamaan. Onneksi veneilyä on sentään muuten tiedossa. 

Tämä kirjoitus lojui lähes viikon puolivalmiina, kertoo varmaan jotain vireystasostani. Pakko se on julkaista nyt, jos meinaan jotain julkaista. Maanantaibiisiksi valikoitu korvamato, joka on soinut päässäni koko viikonlopun ja jota kuvaa yksi sana: Hyvä.




* himoa, tirsk.

2 kommenttia:

  1. Kevätilman noita kaikkia ikävyyksiä on tosi jees :). Kokeileppa tehä itse soseutettua katkarapukeittoa jättäen osan katkaravuista ehjäksi. On niin hyvää. Mulla saattaisi olla ohje tallella, mutta keittokirjat on pakattuna. Ja tällähetkellä itselläni katkat on yökötyksen kohteena, mutta kokeile ihmeessä, jos sinä pystyt niistä nauttimaan! :)

    VastaaPoista
  2. Täytyypä kokeilla, vaikka keittoja olen tosi huono tekemään, katkaravuista tykkään katkaravuista ihan älyttömästi. Mitä muuta sun katkarapusosekeittoon tulee, esim. perunaa tms. jos siis muistat.

    VastaaPoista

Mikä on sinun tarinasi?