Perrrrjjantai

Kun on palannut takaisin töihin, perjantai on saanut takaisin merkityksensä. Tai oikeastaan sen merkityksen on saanut torstai. Torstai on nimittäin viikon paras päivä, minulle. Torstaina koko ihana viikonloppu on edessä, mutta työviikko lähes takana. Torstaina on jo vähän kuin lomalla. Eilen kävi jopa niin hassusti, että unohdin hetkeksi, että perjantaina pitää vielä tulla töihin. Olen syntynyt torstaina, joten ehkä se siksikin tuntuu niin hyvältä päivältä.

Perjantaibiisiksi valikoitui eilisen Yle Fem kanvalta tulleen ohjelman Dok: Serkkuni Al Fakir myötä tämä:

Salem Al Fakir - Keep on Walking

Aurinkoista perjantaita ja viikonloppua!

Vierailemisen vaikeudesta

Siis kyläilemisestä, matkustamisesta jonkun luokse toiseen kaupunkiin.Tästä haluan lyhyesti sanoa.

Ennen kuin muutin Helsinkiin, keskustelin ystävieni kanssa siitä, miten helposti se menee niin, että sitten ei tule enää koskaan kyläiltyä toisten luona. Kun toinen asuu Turussa ja toinen Helsingissä. Eräs ystäväni oli menettänyt useammankin kaverinsa Helsingille ja oli syvästi harmissaan siitä, että myös minä olin sinne muuttamassa.

Nyt, kun olen asunut muutamia vuosia täällä periferiassa eli Helsingissä*, voin todeta pari asiaa. Positiiviseen sävyyn voin todeta, että yksikään ystävyyssuhde ei ole katkennut sen vuoksi, että olen muuttanut Helsinkiin. Aidosti mahtavaa! Mutta, asialla on myös se negatiivinen puoli. Matka Turusta Helsinkiin on huomattavasti pidempi kuin Helsingistä Turkuun. Valitettavasti.

Viimeksi kesälomallani vierailin Turussa tapaamassa ystäviäni.**

Tämän kuluvan kesän aikana, eikä kuluneen vuoden aikana, ole kukaan heistä vieraillut Helsingissä. Yksi sentää yritti tulla, mutta hänelle tuli pätevä este.

Yksi kehtasi kysyä, milloin olen seuraavan kerran tulossa Turkuun. Hän ei oikeasti ymmärtänyt, kun kysyin häneltä, että milloin hän on tulossa Helsinkiin.

Eipä mulla muuta, kyllä minä mielelläni Turkuun matkustelen, mutta olisi se kiva saada joskun niitä turkulaisia tänne. Tänään lähden vanhempieni luokse. Äidin mielestä on ihan ookoo, että matkustaisin vaikka joka viikko 400 km sivu heidän luokseen. He ovat käyneet Helsingissä tasan kerran, päiväseltään.On niin kaukana ja pitkä matka. Lomamatkoille mennään kiireen vilkkaa lentokentän kautta. "Ai, onko se Vantaa lähellä Helsinkia? On niin hankalat yhteydet. Kiire kotiin." Hohhoijaa...

Kuva hs.fi

* Vrt. Stefan Wallin Turku-Helsinki dilemma.

**Käynyt siellä myös keväällä, talvella, syksyllä. Toim.huom.

Lomaa odotellessa... eiku

Loman jälkeen...

En muista milloin viimeksi olen suoltanut tekstiä. Ennen lomalle jäämistä, olin aloittanut tekstin otsikolla "Lomaa odotellassa", muuta sisältöä kirjoitukseen ei ollut tullutkaan. No, jos ennen lomaa oli pää tyhjä, niin en osaa sanoa, mitä se on loman jälkeen.

Vietin lomaa perinteiset neljä viikkoa. Sopivasti oltiin reissussa ja kotona. Vierailtiin pienissä häissä. Oli sadetta ja aurinkoa. Ja tuulta niin, että purjehdittiin. Hyvä loma siis.

Sunnuntaina havahduin siihen todellisuuteen, että maanataina takaisin töihin. Jännitti, ihan niin kuin silloin, kun menin ensimmäistä kertaa kesätöihin. Yöllä uni ei tullut silmään. Työmatkakin oli seikkailu, koska metro ei kulje ja jouduin ihan vaihtoehtoisille reiteille. Tänään kaikki sujui jo rutiinilla. Huomenna en varmaan enää edes muista, että olen ollut lomalla.

Ennen oli kaikki toisin. Muistan, että vielä joitain vuosia sitten, tykkäsin olla töissä kesällä. Pidin lomanikin loppukesästä tai syksyllä. Kesäiltaisin ehti vaikka mitä ja yöuinnillakin tuli käytyä. Toisinaan tuli vedettyä iltapäiväkännit jokilaivoilla. Elämä oli rentoa, töissä oli rentoa. Varmasti jaksoikin enemmän juuri siksi. Nyt pelkään, että kohta on taas arki tyyliin: töihin-kotiin-ruoka-tv-kuntosali-nukkumaan. Ahdistaa, apua! 

Tässä vaiheessa vedän henkeä. Totean, että  nyt on kesä (vaikka ei heti säästä uskoisi). En ahdistu, vaikka kotona pyykkivuori ulottuu kattoon asti. En ahdistu, vaikka en näe jokaista Frendien (sadannetta uusinta)jaksoa. Töiden jälkeen haen hurtan ja menen sen kanssa uimaan. Niin ja onhan se elokuukin vielä kesäkuu...