Siis kyläilemisestä, matkustamisesta jonkun luokse toiseen kaupunkiin.Tästä haluan lyhyesti sanoa.
Ennen kuin muutin Helsinkiin, keskustelin ystävieni kanssa siitä, miten helposti se menee niin, että sitten ei tule enää koskaan kyläiltyä toisten luona. Kun toinen asuu Turussa ja toinen Helsingissä. Eräs ystäväni oli menettänyt useammankin kaverinsa Helsingille ja oli syvästi harmissaan siitä, että myös minä olin sinne muuttamassa.
Nyt, kun olen asunut muutamia vuosia täällä periferiassa eli Helsingissä*, voin todeta pari asiaa. Positiiviseen sävyyn voin todeta, että yksikään ystävyyssuhde ei ole katkennut sen vuoksi, että olen muuttanut Helsinkiin. Aidosti mahtavaa! Mutta, asialla on myös se negatiivinen puoli. Matka Turusta Helsinkiin on huomattavasti pidempi kuin Helsingistä Turkuun. Valitettavasti.
Viimeksi kesälomallani vierailin Turussa tapaamassa ystäviäni.**
Tämän kuluvan kesän aikana, eikä kuluneen vuoden aikana, ole kukaan heistä vieraillut Helsingissä. Yksi sentää yritti tulla, mutta hänelle tuli pätevä este.
Yksi kehtasi kysyä, milloin olen seuraavan kerran tulossa Turkuun. Hän ei oikeasti ymmärtänyt, kun kysyin häneltä, että milloin hän on tulossa Helsinkiin.
Eipä mulla muuta, kyllä minä mielelläni Turkuun matkustelen, mutta olisi se kiva saada joskun niitä turkulaisia tänne. Tänään lähden vanhempieni luokse. Äidin mielestä on ihan ookoo, että matkustaisin vaikka joka viikko 400 km sivu heidän luokseen. He ovat käyneet Helsingissä tasan kerran, päiväseltään.On niin kaukana ja pitkä matka. Lomamatkoille mennään kiireen vilkkaa lentokentän kautta. "Ai, onko se Vantaa lähellä Helsinkia? On niin hankalat yhteydet. Kiire kotiin." Hohhoijaa...
* Vrt. Stefan Wallin Turku-Helsinki dilemma.
**Käynyt siellä myös keväällä, talvella, syksyllä. Toim.huom.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?