maanantai 29. lokakuuta 2012

Tänään



Kuva Flickr.

Tänään haikailen aurinkoa. Kävimme aviomiehen kanssa lataamassa akkuja +34 asteen lämmössä jo tutuksi tulleessa kohteessa. Olimme niin eläkeläisiä, että majoituimme samassa hotelissa, kun aikaisemmin. No ainakaan emme olleet Kanarialla... Ensi vuonna jotain muuta, päätimme kuitenkin. Palatessamme kotiin, oli asteissa eroa melkein neljäkymmentä, kun mittari näytti miinusta. Aikamoinen sokki.

Tänään olen iloinnut ystävieni hyvistä menestyksistä kuntavaaleissa. Laskin, että minulla on kaverivaltuutettuja yhteensä viisi (Ei siis tuttuja, vaan ihan oikeita kavereita, tuttuja onkin sitten paljon enemmän.) ja pari kaveria pääsi varalle. Hienoa!

Tänään olen yrittänyt selvittää, mitä ihmettä opinnoistani puuttuu, että saisin vihdoinkin ne maisterinpaperit käteen. Ilmeisesti joku tutkimus (???) pitää vielä tehdä. Ja ei, en tarkoita gradua, se on valmistunut, kansissa ja hyväksytty. Joku tee tämä ennen gradua- tutkimusmenetelmäkurssi on jäänyt käymättä ja yritän nyt raapia opintopisteitä kasaan vimmalla.

Tänään lomalta palatessani kuulin, että the Firmassa tulee organisaatiomuutos. TAAS! Toinen kerta vuoden sisään. Esimies vaihtuu. Kolmas esimies tulossa vuoden sisään. Avasin tänään Mol:n sivut huvikseni ja yritin miettiä, mihin sitä lähtisi. Ehkä minun aikani täällä on käymässä vähiin, en nimittäin jaksa enää näitä muutoksia. Annan itselleni marraskuun aikaa miettiä, joulukuussa teen päätöksiä.

Tänään olen hyvin väsynyt ja siksi harrastan töiden jälkeen koiraterapiaa. Istun punaisella pörrömatolla koira kainalossa ja tuijotan telkkaria aivot narikassa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Vessapostaus

Vessassa on pakko käydä, myös työpaikalla. Niinä päivinä vessan rooli erityisesti korostuu, jos syö lounaaksi suolaista kiusausta ja iltapäivän kumoaa kurkkuunsa pari pullollista vettä ja kahvit kaupan päälle. Niinä päivinä sitä arvoistaisi myös vessarauhaa.

Meillä on the Firmassa vessoja kolmessa eri paikassa. Kaksi vessaryhmää sijaitsee toimiston keskeisellä paikalla. Se kolmas vessakeskittymän on pitkän käytävän mutkan takana. Paikassa jossa kukaan ei käy. Ne keskeisellä paikalla olevat vessat ovat aina varattuja. Jos eivät ole varattuja, niin ei mene kuin sekunti siitä, kun olet laskenut housut nilkkoihin ja istunut pöntölle, kun joku on jo rynkyttämässä kahvasta. Ujopissa iskee. Se kolmas vessaryhmä on taas aina tyhjä. Kukaan ei uskalla mennä sinne. Vessa on kaukana kaikesta. Lukot reistaavat. Olisi kurja huomata kopperossa, että lukko ei aukeakaan. Ei auta kahvan tempominen tai huutaminen. Kukaan ei kuule. Sielläpä sitä sitten istuisi aamun saakka, kunnes siivoja tulee.

Vessat on sisustettu erikoiseen tyyliin, seinillä on tapetit ja lampussa on kelmeän keltainen kupu. Peilit vääristävät ja vessan (sini-punainen) värimaailma saa kasvot näyttämään sairailta. Lisäksi ilmastointi toimii niin hyvin, että tukka hulmuaa pytyllä istuessa (saa ilmaisen föönauksen). Patterit toimivat myös, koska lämpö on kesät talvet ainakin 30 astetta. Vessat myös vetävät huonosti. Säiliöt liruttavat vettä jakuvasti eivätkä täyty koskaan kunnolla. Kerran jäi vetonuppi käteen. Onneksi ne ovat siistit, kiitos siivoojan. Paitsi, jos edellinen käyttäjä on kärsinyt vatsavaivoista ja ei ole ymmärtänyt käyttää vessaharjaa. Asia, jota en ymmärrä ollenkaan. Vähintäänkin huomaavaisuudesta muita kohtaan voisi sitä harjaa käyttää. Ettei tarvitse itse ryhtyä siivouspuuhiin ennen omaa toimitusta.

Tämmöistä tähän päivään. Pakko oli avautua. Kuvaa en liitä mukaan.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Opettelua

Lupasin ennen älypuhelimen ostoa toteuttaa ns. päivä kuvina- postauksen. No, mites kävi? En ole sitäkään vielä toteuttanut. Puhelin toki on. Vanha Nokia muuttui Samsungiksi. Opetteluun on mennyt vähän aikaa. Kun puhelin soi ensimmäisen kerran, en osannut vastata siihen. Onnistuin myös saamaan siihen toiminnon, jonka ansiosta puhelin hälyytti joka kerta, kun sain sähköpostin tai ilmoituksen facbookissa. Onneksi sain toiminnon pois. Valokuvausta olen harjoitellut ahkerasti, yleensä koira on toiminut mallina. Osaan myös ladata kuvat facebookkiin. Vaan miten on blogin kanssa? En osaa. En saa kuvaa siirrettyä helposti kamerasta blogiin. Tuo allaoleva kuva on lähtetty ensin sähköpostilla, tallennettu tiedostoihin ja ladattu sitä kautta. Ei varmaan näin... Päivä kuvina- postaus tulee heti, kun keksin helpomman tavan siirtää kuvat.

Duunarin työkalu

Kuva kuvastakoon työpäivääni. Työsopimuksessa työ on jotain ihan muuta, todellisuudessa se on riippuvuutta tietokoneesta ja nettiyhteyksistä. Kaikkineen tämä päivä on  aika harmaa ja sateinen, eikä taida kirkastua, joten ei tästä päivästä kauheasti muuta saisi irtikään. Ankea keskiviikko.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Syksystä, hiljaisuudesta, kaikesta

En ole raapustanut tekstiä riviäkään sitten elokuun jälkeen. En tosin ole ottanut siitä paineita, koska kirjoitan lähinnä itselleni, enkä edes oleta, että joku odottaisi minun kirjoittavan mitään. Kesän jälkeen tuli hiljainen kausi, väliaika. Aika, joka ei ollut syksyä eikä kesää. Piti asennoita siihen, että kesä on nyt oikeasti ohi. Pimeä alkoi tulla aikaisemmin ja kesäkurpitsapuskakin lopetti tuotantonsa.

Meillä on ollut tapana pitää kesänlopettajaiset mökillä rapujuhlien merkeissä. Viikonloppu, jolloin vielä tehdään samoja asioita kuin kesällä eli saunotaan ja uidaan pitkään, syödään kuistilla (lasitettu ja lämmitetty) ja ihmetellään pimenevää iltaa. Se vietettiin syyskuussa. Samalla avattiin myös sienikausi. Syksy tuli viikonlopun aikana.

Työkuviot muuttuivat syksyn alussa. Tuli uusi esimies. Moni vanha kollega lähti. Yksi ilmoitti lähtevänsä. Tajusin, että meitä "vanhoja" on nyt the Firmassa kaksi. Ja itse olen firmaan kolme vuotta sitten. Paljon uusia naamoja. Paljon muutoksia takana ja paljon muutoksia tulossa. Vähän jännittävää.

Seuraavia kuukausia tulee sävyttämään myös keittiöremontti. Vanha keittiömme on yhdellä sanalla kuvattuna kamala. Muuttaessamme asuntoon, siellä oli juuri valmistunut putkiremontti. Kylpyhuone kiilsi uutuuttaan. Tiukassa aikataulussa remontoimme koko muun asunnon, mutta keittiö jäi entiselleen. Tai ei ihan, ostimme uuden uunin, mutta muilta osin emme keittiöön koskeneet. Aluksi se ei häirinnyt: Iso matto peitti väärinasennetun lattian. Värimaailma tuntui mielenkiintoiselta. Neliön kopperon kokoisen keittiökomeron jälkeen nykyinen keittiö tuntui salongilta. Kaksi vuotta kypsytti. Ruma, väärinasennettu, irvistelevä laminaatti saa lähteä. 80-luvun keittiökaapit - good bye. Ruskea patteri, marjapuuron värinen seinä - hei, hei. Omituiset sähköratkaisut... No sitä ei varmasti tarvitse edes perustella. Odotan innolla uutta.

Ja sokerina pohjalla. Kunnallisvaalit. Ihana Unto Hämäläinen on jo ryhtynyt päivittämään blogiaan.

Sellaasta.