En ole raapustanut tekstiä riviäkään sitten elokuun jälkeen. En tosin ole ottanut siitä paineita, koska kirjoitan lähinnä itselleni, enkä edes oleta, että joku odottaisi minun kirjoittavan mitään. Kesän jälkeen tuli hiljainen kausi, väliaika. Aika, joka ei ollut syksyä eikä kesää. Piti asennoita siihen, että kesä on nyt oikeasti ohi. Pimeä alkoi tulla aikaisemmin ja kesäkurpitsapuskakin lopetti tuotantonsa.
Meillä on ollut tapana pitää kesänlopettajaiset mökillä rapujuhlien merkeissä. Viikonloppu, jolloin vielä tehdään samoja asioita kuin kesällä eli saunotaan ja uidaan pitkään, syödään kuistilla (lasitettu ja lämmitetty) ja ihmetellään pimenevää iltaa. Se vietettiin syyskuussa. Samalla avattiin myös sienikausi. Syksy tuli viikonlopun aikana.
Työkuviot muuttuivat syksyn alussa. Tuli uusi esimies. Moni vanha kollega lähti. Yksi ilmoitti lähtevänsä. Tajusin, että meitä "vanhoja" on nyt the Firmassa kaksi. Ja itse olen firmaan kolme vuotta sitten. Paljon uusia naamoja. Paljon muutoksia takana ja paljon muutoksia tulossa. Vähän jännittävää.
Seuraavia kuukausia tulee sävyttämään myös keittiöremontti. Vanha keittiömme on yhdellä sanalla kuvattuna kamala. Muuttaessamme asuntoon, siellä oli juuri valmistunut putkiremontti. Kylpyhuone kiilsi uutuuttaan. Tiukassa aikataulussa remontoimme koko muun asunnon, mutta keittiö jäi entiselleen. Tai ei ihan, ostimme uuden uunin, mutta muilta osin emme keittiöön koskeneet. Aluksi se ei häirinnyt: Iso matto peitti väärinasennetun lattian. Värimaailma tuntui mielenkiintoiselta. Neliön kopperon kokoisen keittiökomeron jälkeen nykyinen keittiö tuntui salongilta. Kaksi vuotta kypsytti. Ruma, väärinasennettu, irvistelevä laminaatti saa lähteä. 80-luvun keittiökaapit - good bye. Ruskea patteri, marjapuuron värinen seinä - hei, hei. Omituiset sähköratkaisut... No sitä ei varmasti tarvitse edes perustella. Odotan innolla uutta.
Ja sokerina pohjalla. Kunnallisvaalit. Ihana Unto Hämäläinen on jo ryhtynyt päivittämään blogiaan.
Sellaasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?