Keittiöräjähdys

Olemme tehneet keittiöremonttia, tai siis emme me (minä ja aviomies) mitään ole tehneet, vaan ihan remppamiehet on olleet hommissa. Meillä on siis ollut, ja on edelleen, käynnissä koko keittiön remontointi. Muuttaessamme nykyiseen asuntoon remointoimme, siis silloin me todella remontoimme itse, koko muun asunnon, paitsi keittiötä. Olen jopa nakuttanut parkettia lattiaan ja siitä voi olla ylpeä. Ajattelimme silloin, että keittiö on fine ja kelpaa meille.

Kuinkas ollakaan... Kun muu remontti valmistui ja vertasimme keittiötä muuhun asuntoon, iski totuus. Keittiö oli ihan karmeassa kunnossa. Keittiökaappien asennus oli mielenkiintoinen, sähköviritelmät erikoisia ja lattia oli asennettu vääriin. Sen tajusi siinä vaiheessa, kun oli omin pikku kätösin asentanut liki 50 neliömetriä parkettia, että saakeli, se kuka oli aikoinaan keittiön remontoinut, ei kyllä ollut lukenut asennusohjeita. No, elimme kuitenkin keittiön kanssa jokusen vuoden, kunnes lopulta kypsyimme. Uusi keittiö on saatava.

Aluksi suunnittelimme tekevämme homman taas itse. Jotenkin siinä sitten jo suunnitteluvaiheessa alkoi mieli muuttua ja lopuksi päädyimme lähes avaimet käteen-tyyliseen ratkaisuun. Arkkitehti suunnitteli keittiön. Hoiti piirustukset, huolehti kilpailutukset, tilasi urakoitsijan ja kalusteet. Kaapistot tulivat yhdestä paikasta, taso toisesta, allas kolmannesta, hana neljännestä, liesituuletin viidennestä ja kodinkoneet vielä erikseen. En tiedä säästimmekö, mielenrauhassa kyllä. 

Jäi meillekin hommia. Keittiö piti tyhjentää. Piti pakata astiat ja ruuat. Pakastin ja jääkaappi sulattaa ja siirtää evakkopaikalle olohuoneeseen. Pöytä ja tuolit viedä pois. Eteinen piti tyhjentää, matto kääriä piiloon. Suojata se omin käsin asennettu parketti. Koiralle piti etsiä päiväksi hoitopaikka. Kierrätyskeskukseen lähti heti auton takakontillinen tavaraa.

Aamuisin on pitänyt karata kotoa pois ennen seitsemää, remppamiesten työaika on 7-17. Iltaisin on joutunut aina imuroimaan, kotiin tultua heti ensimmäiseksi, koska betonipöly laskeutuu kätevästi kaikille pinnoille. Olen pukeutunut samoihin vaatteisiin koko viikon. En ole jaksanut aamuisin pohtia, mitäs tänään tällättäisiin niskaan, kun tärkeintä ollut saada joitan rytkyä päälle ennen kuin remppamiehet rymistelevät sisälle. Tänään töissä huomasin, että farkut ovat todella likaiset. Pyykkiä pitäisi pestä, mutta ei sitä halua siinä pölyssä kuivatella. Eikä ole aikaa eikä energiaa. 

En tajua, miten jotkut voivat asua putkiremontin keskellä, tai minkään muunkaan remontin. Viikko on maksimiaika. Keittiön pitäisi valmistua tänään. Aamulla olin hieman skeptinen, mutta valmistuu kuulemma. Ainoastaan astianpesukone, induktioliesi ja uuni ovat poissa käytöstä ensi viikkoon. Kaasuliesi kait toimii. Astianpesukoneen toimimattomuus johtuu entisestä asukkaasta. Siis siitä samasta tyypistä, joka oli sen keittiön silloin joskus remontoinut. Astianpesukoneesta nimittäin puuttui joku osa poistoletkusta. Edellinen kaveri oli sen korvannut teippivirityksellä. Putkimiehemme ei ollut suostunut jatkamaan tämän kaverin valitsemalla tiellä, vaan osa piti tilata maahantuojalta. Taitaa olla silkkaa tuuria, että teippiviritelmä ei ollut koskaan pamahtanut liitoksistaan.  

Olen iloinen, koska uusi keittiömme valmistuu. Olen iloinen, että kello ei soi huomenna aamulla epäinhimilliseen aikaan, vaan saan nukkua ruhtinaallisesti vaikka klo kahdeksaan aamulla. Se tuntuu jo luksukselta.

Perjantaibiisiksi valikoitu yllättäen J. Lon Waiting For Tonight. Ehkäpä ladyn taannoinen vierailu Suomessa sai aikaan sen, että ko. biisi jäi soimaan päähäni. Biisistä taas muistuu mieleeni vuosi 2000 ja hyvän ystävän kanssa tehnyt kahden viikon ulkomaanmatka. Taisi olla matkamme tunnaribiisi ;)

Hyvää perjantaita!

Tarinoita hammaslääkärin tuolista

Kyllä, jälleen kerran minulle oli varattu aika hammaslääkärille. Tällä kertaa oli kuitenkin kyse normaalista vuosihuollosta tai  siis joka toinen vuosihuollosta tai paremmin joka kolmas vuosi huollosta. Ehkä olin sittenkin hammaslääkärissä viimeksi neljä vuotta sitten. (Jos siis ei sitä case viisaudenhammasta lasketa.) No, olin kuitenkin hammaslääkärin tarkastuksessa jo jokunen aika sitten, tänään oli sitten kyseessä sitä huoltoa.

Hammaslääkäritarkastus meni hyvin, minut otti vastaan ystävällisen näköinen miespuolinen hammaslääkäri. Hän kuului toiseen koulukuntaan kuin tämä case viisaudenhammas- asiaani hoitanut hammaslääkäri. Hän ei  nähnyt viisureissani mitään vikaa, mutta totesi tylysti. "Sinulla on kova purenta. Se ei ole hyvä asia. Tarvitset purentakiskot yöksi." Asiasta ei keskusteltu. Heti kättelyssä varattiin kolme aikaa muottien ja kiskojen tekoon ja sovittamiseen.

Tänään oli ensimmäinen käynti. Luonnollisesti tapaaminen alkoi poraamisella. Kuvien perusteella jossain pinnan alla oli reikiä ja ne piti korjata ennen kiskoa. Sitten alkoi tämä uusi case, case hammaskiskot. Siinä vaiheessa, kun hammashoitaja kertoili harjoittelijalleen muottimassasta, sain aivan tajuttomat flashbackit vuosikymmenten taakse. Yhtäkkiä olin se 10-vuotias pikkutyttö, jonka suuta ilkeä hammaslääkärisetä väänteli ja otti muotteja hampaista tulevaa oikomishoitoa varten. Muottiin iskettiin vaaleanpunaista massaa ja muotin laittaminen suuhun sai aikaan valtaisin oksennusrefleksi. Hammaslääkärisetä vittuili, että jos nyt oksennan, niin homma kestää aina vain kauemmin. Älä ole mahdoton 

Onneksi ei sama toistunut. Tällä kertaa massa oli sinistä. Siihen oli ilmeisesti ystävällisyysyistä lisätty myös mintun makua ja oksennusrefleksikin jäi onneksi pois. Eikä se hammaslääkärikään vittuillut, vaan kehotti olemaan ihan rentona ja muisti vielä mainita, että hommaan menee pari minuuttia. Olisin ehkä silloin kymmenenvuotiaan toivonut samaa. Ehkä nämä traumat olisivat jääneet saamatta. Miksi minulle lapsena ei koskaan selitetty, mitä tehdään ja miksi ja kauanko kestää? Miksi hammaslääkäri oli niin ilkeä, että siitä jäi vuosien traumat? Miksi kukaan ei osaa vastata näihin kysymyksiin?

Ensi viikolla jatketaan kiskojen sovittamisella. Sen ei pitäisi sattua tai olla epämiellyttävää. Yritän sopeuta ajatukseen, että joudun käyttämään kiskoja öisin. Yritän tiedostaa päivisin, milloin puren hampaita yhteen ja toivon, että oppisin olemaan purematta hampaitani yhteen muulloin kuin syödessäni. Muistan jatkossa käyttää hammaslankaa joka päivä ja syödä aina ksylitolipurukumia. Niin kuin aina hammaslääkärissä käynnin jälkeen.

Remontista tekisi mieli sanoa pari sanaa, mutta jätän toistaiseksi sanomatta. Yliväsyneet aivoni eivät enää jaksa tuottaa tekstiä. Onneksi on jo keskiviikko!