Olen avautunut tästä aiheesta ennenkin ja avaudun taas, koska se yksinkertaisesti ottaa niin paljon päähän.
Vietin viikonloppua aurinkoisessa Turussa, jossa tapasin ystäviäni. Jälleen kerran, Turku-Helsinki 1-0. Erään ystäväni piti tulla tammikuun lopussa Helsinkiin, mutta ei tullut. Turussa näimme. Tapaamisen jälkeen ystäväni pohti milloin ehtisimme nähdä seuraavan kerran, ennen lapsen syntymää, Turussa. Ehdotin, että hän tulisi Helsinkiin. Ei reaktiota.
En käsitä mikä tässä nyt mättää. Viisas sanoisi, että osa asia puheeksi, mutta olenhan sen jo ottanut. Olen ehdottanut vastavuoroisia vierailuita tänne, mutta kun ne eivät toteudu. Tiedän, että yhdellä ystävälläni on kolmen alle kouluikäisen lapsen äitinä hieman vaikea irrottautua arjesta ja se on ihan fine. Varsinkin kun tiedän, että hän toisessa elämänvaiheessa tulisi mieluusti tänne. Mutta yhdellä toisella ei ole kolmea puntissa roikkuvaa taaperoa.
Tämä ongelma koskee siis vain ja ainoastaan Turkua. Minulla asuu ystäviä ympäri Suomea ja ulkopuolellakin ja tapaan heitä miten tapaan. Entisellä kotiseudulla tapaan ystäviäni silloin, kun käyn siellä muutenkin, mutta kyllä hekin käyvät Helsingissä.
Tämä on ikuisuusaihe ja olen kehittänyt siitä ihan valtavan ongelman ja se ärsyttää. Ilmeiseti turha olettaa, että turkulaiset tulevat myöskään katsomaan lastamme tänne. Koska sittenhän minä voin niin kätevästi matkustaa junassa vaunujen kanssa, matkakin kestää vain kaksi tuntia. Ottaa päähän ja lujaa.