Minulla on tänään lääkärineuvola ja on ahdistanut jo aamusta asti. En pidä lääkäreistä, sairaaloista, laboratorioista, neuvoloista enkä etenkään hammaslääkäreistä. Sydän hakkaa heti aamusta en saa tehtyä päivän aikana muuta kuin tuijotettua kelloa ja laskettua tunteja ja minuutteja siihen, kun pitää lähteä.* Neuvola ei täällä ole mitenkään erillinen rakennus, vaan osa isoa terveyskeskuskompleksia. En tiedä, olisiko neuvolaan meno itsessään mukavampaa, jos rakennus olisi vaikka viehättävä vanha puutalo (niin kuin esim. jotkut neuvolat Turussa) tai moderni, lähes kodinomainen talo (niin kuin lapsuuden seudullani). Koska samassa rakennuksessa on siis myös THE hammaslääkäri, elimistöni luulee joka kerta, kun lähestyn neuvolaa, että nyt ollaan taas menossa SIIHEN tuoliin. Terveydenhoitajan vastaanottoja en varsinaisesti kammoa, sieltä saa yleensä sympatiaa eikä terveydenhoitajalla käydessä tarvitse olla sitä samaa sairaudentunnetta. Terkkarithan mm. rokottavat, punnitsevat, mittaavat ja antavat neuvoja äidillisellä otteella. Hoitavat terveyttä!
Lääkärissä käyn silloin, kun siihen on oikeasti tarve. Viimeksi kävin viime keväänä, kun olin yskinyt kaksi viikkoa putkeen ja esimies kielsi tulemasta töihin (sairausloma omalla ilmoituksella oli siis jo käytetty, oli pakko turvautua tohtoriin). Nyt tuntuu oudolta mennä lääkäriin, kun ei tavallaan ole sairas. Tosin kehitin viime yönä yskän, ihan varmaan vain siksi, että tuntuisi sairaammalta ja perustellummalta mennä lääkärille.
Eipä noita käyntejä kuitenkaan montaa ole vielä ollut, mutta en kyllä ymmärrä niitäkään, jotka ovat sitä mieltä, että niitä on liian vähän. Ei minusta, ihan riittävästi tähän mennessä. Nyt sitten kuulemma tahti kovenee, käynnit lisääntyvät loppua kohden. Ilmeisesti jossain vaiheessa käydään jo kerran viikossa. No, eipä siinä vaiheessa taida enää olla muuta tekemistä.
Lopetan tämän sekavan sepustuksen tähän ja ryhdyn valmistautumaan lähtöön. Reittioppaan mukaan matka neuvolaan kestää 45 minuuttia, kotiin pääsee sitten onneksi kävellen vajaassa kymmenessä. Toistan silti pointtini. Kammoan lääkäreitä. Uh.
*Onneksi neuvola-aikoja saa aamuisin. Ei ehdi jännittää ja pilata koko päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?