Ensin tuli flunssa ja sitten tuli loma. Ensimmäinen loma, jonka vietämme miehen kanssa kotona ihan vain olla möllöttäen. Yleensä lomalla on pakko ollut lähteä reissuun tai puuhastelemaan aktiivisesti jotain, (me suunnittelimme kyllä alun perin matkaa tähän väliin) mutta mahtavaa huomata, että kotonakin voi lomailla. Omalla kohdalla kotiloma tarkoittaa myöhälle valvottuja iltoja ja tyhjenevää digiboksia ja hyvää kirjaa, kiireettömiä aamuja, pitkiä päivälenkkejä koiran kanssa ja päiväunia.
Viime viikon neuvolalääkäri tuli ja meni. Ainut huolestuttava seikka oli verenpaine, joka oli lukemissa 120/90. Syy siihen oli ilmeisesti alkava flunssa ja tilanteen stressaavuus. Kuten siis edellisestä postauksessani mainitsin, inhoan lääkäreitä ja he saavat verenpaineeni aina pilviin. Paino oli sentään lähtenyt nousuun ja sen kyllä huomaa kasvaneesta mahasta. Silti, ensimmäisestä neuvolan punnituksesta marraskuulta tähän päivään tultaessa paino noussut hieman alle neljä kiloa. Alussahan se lähti laskemaan pahoinvoinnin vuoksi, niin että mentiin miinuksella. Kaiken kaikkiaan kaikki siis hyvin.
Kelan ja palkanlaskijankin kanssa on saatu paperihommat, tosin sähköiset sellaiset, tehdyksi. Äitiyspakkaus varmaan saapunee ensi viikolla. Onpahan sitten jotain mitä ihmetellä.
Suunnittelin tässä lomalla vielä kirjoittavani yhteenvedon paastosta ja hankinnoista, mutta en jaksa millään tehdä sitä tänään. Lomalla oleminen on oikeasti rankkaa. Tänään lähdemme vielä miehen kanssa syömään Muruun. Paikka on pieni ja sinne on vaikea saada pöytää kovin nopealla varoitusajalla, mutta arkena näköjään onnistaa. Toivon illalta hyvää ruokaa, maha kurnii jo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?