torstai 30. toukokuuta 2013

Torstain ajatelmia

Jos lapsi syntyisi huomenna, hän ei olisi enää ennenaikainen. Eilen terveydenhoitaja sanoi, että vauva on jo asettunut lähtökuoppiinsa, mutta hyvä olisi vielä pari viikkoa kerätä painoa ja oli vakaasti sitä mieltä, että näemme vielä ainakin pari kertaa. En siis ole täällä pakkaillut vielä sairaalakassia enkä kovin aktiivisesti valmistautunut. Paitsi pessyt tietenkin pyykkiä, kun saatiin se makuuhuoneen kaappi. 

Eräs tuttu sanoi taannoin, että nauti nyt, kun vielä voit nukkua yösi rauhassa ja heräämättä. En sitten viitsinyt oikaista häntä, että en ole tainnut maaliskuun jälkeen nukkua yhtään yötä ilman, että olisin herännyt ainakin pari kertaa. Eli se niistä keskeytymättömistä unista. Ensin tuli se jumalaton yskä ja kun se helpotti, alkoivat selkävaivat. Selkävaivat jatkuvat edelleen. Liika istuminen kostautuu kipuna yöllä, samoin liika seisoskelu. Herään myös joka kerta, kun käännyn. Enkä vain osaa nukkua kyljelläni. Onneksi voi nukkua päivisin. Ja onneksi on koira, joka pakottaa lähtemään ulos kävelemään. Kävely sentään onnistuu suhteellisen vaivattomasti. 

Tiistaina kävimme tutustumassa synnytyssairaalaan. Käytiin taas vähän kalvosulkeisia, yli tunnin verran, milloin kannattaa lähteä sairaalaan. Kalvojen ja kätilön perusteella todella myöhään, tyyliin silloin, kun luulee kuolevansa. Kätilö tuntui myös suhtautuvan kivunlievitykseen, siis lääkkeelliseen, todella nihkeästi. Eikä niitä edes käyty lävitse. Synnytyshuoneessa käytiin. Pääsimme käymään myös lapsivuodeosastolle, mutta emme nähneet yhteenkään huoneeseen, koska ne kaikki olivat täynnä. Päällimmäisenä käynnistä jäi kuitenkin rauhallinen fiilis. Kukaan ei karjunut tai kiljunut missään, edes vauvan itkua ei kuulunut. Tunnelma oli unettava. 

Koska kesä on täällä, yllätin itseni pohtimasta uimaan menoa, siis Stadikalle, ei suinkaan mereen, niin lämmin ei sentään ole. Ensin tosin täytyy tsekata, mahtuvat bikinit vielä päälle. Olen myös haikaillut purjehtimaan pääsystä, mutta tällä vatsalla se olisi kyllä hieman hankalaa. Olo ei ole sieltä ketterimmästä päästä. Tuli myös kesän ensimmäinen (ja ainut) hääkutsu. Häät ovat elokuussa. On todella vaikea ajatella vielä sinne asti...

 

torstai 23. toukokuuta 2013

Kiirettä pitää

Äitiyslomaa on takana kohta viikko ja ihan hirveästi en ole lomailla ehtinyt, kun se kuuluisa toinen tutkinto pitäisi saada plakkariin asap. Olen kuullut sankaritarinoita viikossa tehdyistä graduista jne. ja voin näiden päivien jälkeen sanoa, että onneksi se G on tehty. Muuten ei hommasta tulisi mitään. Mutta vaikka varsinaista lomaa ei ole ollutkaan (vielä), olen silti nauttinut näistä päivistä. Pelkäsin, että töiden päättyminen tuntuisi katastrofilta ja tuntisin oloni ihan irralliseksi, mutta onneksi näin ei ole ollut. Hieman oli haikeutta ilmassa torstaina, mutta en ruvennut erityisen tunteelliseksi. Tyhjensin pöytäni, tarjosin työkavereille kakkua ja lähdin onnellisena kotiin. Sinnehän siis pääsee aina takaisin, jo 9 kk:n kuluttua jos haluaa. Siksi ei ehkä niitä krokotiilinkyyneleitä tullut vuodatettua.

Nyt pitäsi pestä pienen tyypin vaatteita hieman lisää. Pitäisi myös ostaa vaippoja. Pitäisi ehkä ylipäätään päättää, haluaako käyttää kestovaippoja. Äitiyspakkauksen mukana tuli kaksi, niitä tarvitaan rutkasti lisää. Perhevalmennuksessa suositeltiin synnytyssuunnitelman tms. tekemistä. Pitiäisikö joko nyt? Ei mulla ole mitään suunnitelmia mietittynä. Miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä suunnitelma jostain, josta en tiedä mitään? Tai  no, on minulla kaksi toivetta. Se, että vauva syntyy terveenä ja että kaikki menee ylipäätään hyvin. Ei muuta.

Eilen oli neuvolalääkäri, jossa tarkistettiin mm. vauvelin asento ultralla. Siellä se loikoili pää alaspäin. Paljon muuta ei ultrasta sitten näkynytkään. Oma verenpaineeni oli tällä kertaa erinomainen, ehkä se loma auttaa, vauvan sykkeet taas kävivät lääkärin mielestä aluksi turhan korkealla. En varsinaisesti ihmetellyt, koska kaveri riehui mahassa samaan aikaan, kun lääkäri yritti kuunnella sykkeitä. Seurauksena oli kuitenkin konsultaatio (ilmeisesti synnytys)lääkäriltä ja sykkeiden uudelleen kuuntelu. Tällä kertaa kaveri ei enää riehunut ja sykkeetkin olivat normaalit. Menen kuitenkin ne vielä huomenna kuunteluttamaan uudelleen. Painoni oli laskenut taas joitain satoja grammoja, mutta maha kasvaa hyvällä käyrällä, joten ei syytä huoleen. Tosin tuo painonlasku hämmentää kyllä, kokonaispainonnousu on jäänyt sitten 5 kiloon. No, vielä ehtii.

Tänään huomasin, että pää tuntuu jotenkin tyhjältä. Vielä alkuviikosta jotkut työasiat kummittelivat mielessäni, mutta ilmeisesti ne viimeisetkin aaveet ovat kaikonneet ja aivokapasiteettia on vapautunut mukavasti. Olen jopa saanut päivitettyä sukuseuran sähköpostilistaa. Siinä on muutes pesti, siis sukuseuran eräänlainen jäsenvastaava, jonka päättymisestä en ole lainkaan harmissani. Ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun menen mihinkään sukuhommiin mukaan. Minulla oli jotenkin romanttinen mielikuva siitä pestistä, mutta totuus oli kyllä toinen. Taitaa nuo sukukokoukset jäädä väliin tulevaisuudessa.   

maanantai 13. toukokuuta 2013

Varustelua ja valmistautumista

Äitiysloma alkaa tällä viikolla. Tosin olen ollut sairauslomalla, joten kai sitä voi sanoa olevansa jo äitiyslomalla? Ainakin melkein.

Sairausloma tuli vähän puun takaa. En kokenut olevani mitenkään erityisen kipeä, sairas tai väsynyt, mutta terveydenhoitaja taisi olla toista mieltä. Tulin epämääräisesti ohimennen maininneeksi, että nukun huonosti. Minun on vaikea löytää sopivaa asentoa nukkumiseen ja heräilen monta kertaa yössä. Lonkat ovat koetuksella ja aamuisin todella kipeät. Ei siinä paljon kissaa ehtinyt sanoa, kun terveydenhoitaja lähetti lääkärille ja saapastelin kotiin sairauslomalappu kourassa. 

Nyt vasta jälkeenpäin tajusin, että olin aivan älyttömän väsynyt, jotenkin sitä vaan skarppasi viimeiseen asti. Sairausloma ei tietenkään poista uniongelmaani, nukun edelleen huonosti, koska hyvää asentoa on vaikea löytää. Erona on se, että öinen piehtarointi ja heräily ei ahdista, koska tietää, että voi jatkaa nukkumista myöhemmälle, ei tarvitse nousta klo 7 ylös ja voi nukkua päiväunia. Lonkkakipuihin suurin helpotus oli se, että ei tarvitse istua, vaan voi makoilla ja kävellä rauhallisesti koiran kanssa. Huomasin, että työpäivän jälkeen, kun on istunut koko päivän, lonkkia ja alaselkää särkee eniten, vaikka olisi kuinka yrittänyt pitää taukoja istumisessa. 

Olipas muuten kiva käydä taas omalla terveydenhoitajalla sen viime kertaisen jälkeen. Noottia tuli verenpaineesta, joka oli korkea, alapaine huiteli 91:ssä. Johtui varmasti pitkälti huonosti nukutuista öistä. Paino taasen oli laskenut vajaan kilon. Maha painaa vatsalaukkua ja happosalpaajista huolimatta välillä närästää. Kaikissa ohjeissa neuvotaan välttämään tiettyjä ruokia, jotka närästävät, mutta itselläni närästystä aiheuttavat käytännössä kaikki ruuat. Pitäisi syödä todella vähän kerrallaan ja todella usein. Töissä tämä ei tietysti ole ollut mahdollista, mutta onneksi nyt saa olla kotona. Sf-mitta oli kauniisti keskikäyrällä ja terkkarin mielestä vauva on juuri sopivan kokoinen. Sen kummempaa koko arviota ei saatu. No, ensi viikolla on lääkärineuvola, joten ehkä sitten. 

Vielä pari viikkoa sitten meillä ei ollut juurikaan vauvanvaatteita. No, nyt on toisin. Ollaan saatu ja ollaan ostettu käytettynä. Lisäksi on pengottu vähän lisää retrovaatteita, tällä kertaa minun. Löytyi mm. ihan mahtava trumepttilahkeinen haalari, jonka kummitätini oli ostanut minulle. *Diskobeibi*. Vauvan sänky on pesty ja puunattu ja patja ostettu. Nyt pestään sitten vaatteita. Rintapumppu ja tuttipulloja ostettiin uutena. Tuntui mukavammalta niin. Itkuhälytin (tarvitaan lähinnä mökillä ja isovanhempien luona) saatiin käytettynä. Ostoslistalla on enää vaippoja, tissivoidetta, imetysliivit ja pari purkkia korviketta kaiken varalle. Niin ja sitterin saan lainaan ystävältäni. Huih, tuntuupas jännältä.