Jos lapsi syntyisi huomenna, hän ei olisi enää ennenaikainen. Eilen terveydenhoitaja sanoi, että vauva on jo asettunut lähtökuoppiinsa, mutta hyvä olisi vielä pari viikkoa kerätä painoa ja oli vakaasti sitä mieltä, että näemme vielä ainakin pari kertaa. En siis ole täällä pakkaillut vielä sairaalakassia enkä kovin aktiivisesti valmistautunut. Paitsi pessyt tietenkin pyykkiä, kun saatiin se makuuhuoneen kaappi.
Eräs tuttu sanoi taannoin, että nauti nyt, kun vielä voit nukkua yösi rauhassa ja heräämättä. En sitten viitsinyt oikaista häntä, että en ole tainnut maaliskuun jälkeen nukkua yhtään yötä ilman, että olisin herännyt ainakin pari kertaa. Eli se niistä keskeytymättömistä unista. Ensin tuli se jumalaton yskä ja kun se helpotti, alkoivat selkävaivat. Selkävaivat jatkuvat edelleen. Liika istuminen kostautuu kipuna yöllä, samoin liika seisoskelu. Herään myös joka kerta, kun käännyn. Enkä vain osaa nukkua kyljelläni. Onneksi voi nukkua päivisin. Ja onneksi on koira, joka pakottaa lähtemään ulos kävelemään. Kävely sentään onnistuu suhteellisen vaivattomasti.
Tiistaina kävimme tutustumassa synnytyssairaalaan. Käytiin taas vähän kalvosulkeisia, yli tunnin verran, milloin kannattaa lähteä sairaalaan. Kalvojen ja kätilön perusteella todella myöhään, tyyliin silloin, kun luulee kuolevansa. Kätilö tuntui myös suhtautuvan kivunlievitykseen, siis lääkkeelliseen, todella nihkeästi. Eikä niitä edes käyty lävitse. Synnytyshuoneessa käytiin. Pääsimme käymään myös lapsivuodeosastolle, mutta emme nähneet yhteenkään huoneeseen, koska ne kaikki olivat täynnä. Päällimmäisenä käynnistä jäi kuitenkin rauhallinen fiilis. Kukaan ei karjunut tai kiljunut missään, edes vauvan itkua ei kuulunut. Tunnelma oli unettava.
Koska kesä on täällä, yllätin itseni pohtimasta uimaan menoa, siis Stadikalle, ei suinkaan mereen, niin lämmin ei sentään ole. Ensin tosin täytyy tsekata, mahtuvat bikinit vielä päälle. Olen myös haikaillut purjehtimaan pääsystä, mutta tällä vatsalla se olisi kyllä hieman hankalaa. Olo ei ole sieltä ketterimmästä päästä. Tuli myös kesän ensimmäinen (ja ainut) hääkutsu. Häät ovat elokuussa. On todella vaikea ajatella vielä sinne asti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?