Jälkitarkastukseen lienee hyvä päättää tämä synnytyskertomusten saaga. Jälkitarkastus oli pari viikkoa sitten. Siinä todettiin oleelliset: kohtu pienentynyt normaalisti, episiotomiahaava parantunut hyvin. Oma fiilis positiivinen.
Jälkitarkastuksen ansiosta muistelin taas synnytystä. Onneksi olen kirjoittanut asioita ylös, koska muistikuvani eivät ole enää niin vahvoja. Tottakai, tietysti, muistan edelleen synnytyksen itsessään, mutta yksityiskohdat ovat hämärtyneet. En muista kipua tai epämiellyttävää oloa. En muista paniikkia, en sitä, miltä pelko tuntui. Yritin ystävälleni kertoa siitä jotain, mutta en osannut oikein palauttaa sitä mieleen. Saattoi myös johtua siitä, että poika heräsi päiväunilta ja en pystynyt enää keskittymään muistelemiseen.
Sitten, yllätys, pari päivää jälkitarkastuksen jälkeen alkoivat kuukautiset. Täysimetyksellä niiden pitäisi pysyä poissa, mutta toisin kävi. Nyt ymmärrän kaikki ne ooops raskaudet heti synnytyksen jälkeen. Mikään kropassani ei siis enää muistuta minua raskaudesta. Kilot, ne mitä nyt tuli, jäivät laitokselle, ainoastaan vatsaslihakset ovat vielä heikossa kunnossa. Tämä kai tarkoittaa sitä, että pitäisi ottaa yhteyttä PT:n ja lähteä metsästämään kadonneita lihaksia. Olen salaa ylpeä siitä, miten hienosti kroppani hoiti tämän asian. Raskausaikana olo oli kamala, alun pahoinvoinnista refluksiin, mutta synnytys ja sen jälkeinen aika, siitä ei ole kuin positiivista sanottavaa. Ehkä hieman liiottelen, mutta sen olisin valmis kokemaan uudelleen vaikka heti. Sitä tosin edeltää raskaus ja siitä en ole henkisesti vielä toipunut. En ole vielä valmis oksentamaan ensimmäistä neljää kuukautta ja muuten vain voimaan pahoin loppua viittä. Nyt ymmärrän, kun eräs tuttu sanoi, että valitsisi paljon mieluummin synnytyksen kuin raskauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?