Olin koiran kanssa lenkillä. Jostain se ajatus silloin tuli päähäni, vaikka niin vannotin, että en enää jatka opintoja, kunhan toisen tutkinnon saan valmiiksi. Mielessä alkoi kutittelemaan ajatus opiskeluista. Tällä kertaa kuitenkin kyse olisi alan vaihdosta, kun nämä kaksi aikaisempaa tutkintoa, kun ovat käytännössä samalta alalta.
Tarkistin, mutta syksyn haut olivat jo menneet. Seuraava mahdollisuus keväällä. Ajatus siitä, että siirtyisin akateemisesta maailmasta aikuisopiskelijaksi tuntuu houkuttelevalta. Ajatus siitä, että tekisin muutakin työtä kuin nykyistä työtä näyttöpäätteen edessä klo 8 - 16 on todella houkutteleva.
on ikää meidän jätkällä. Iso poika jo. Aamupalalla kaksi vaativaa silmäparia (koira ja nyt myös poika) vahtivat tarkkana joka ikistä suupalaani. Vielä kuitenkin imetyksellä mennään. En kuulemma voi puhua täysimetyksestä*, koska lapseni syö tuttia ja saa joskus korviketta.
Päätin tässä tämän 4kk kunniaksi laittaa muistiin (itselleni) muutamia juttuja. Jotta muistaisin sitten näitäkin, joskus.
Ennen lapsen syntymää pelkäsin, mitä rinnoilleni tapahtuu, kun imetän. Tyyliin: kasvaako niistä jalkapallot, kuten eräs ystäväni kuvaili. No, ei kasvanut. Niille ei ole tapahtunut mitään. Samaa kokoa alusta saakka. Ehkä silloin ne olivat hieman kipeät, tai aika paljon, kun maito nousi, mutten muuten ei mitään. Ostin ne kunnolliset (kaarituelliset) imetysliivit hieman ennen lapsen syntymää ja samalla koolla mennään edelleen.
Toistan itseäni, mutta edelleenkään, kaarituettomilla liiveillä ei tee mitään. Paitsi jos on todella pienirintainen. Kaarituet eivät todellakaan paina, jos ovat oikean kokoiset. Valtaosa naisista kulkee vääränkokoisissa liiveissä.
En osannut pelätä, että minulle tapahtuisi tämä tukkakatastrofi. No, minulle tapahtui. Olen todennäköisesti kohta kalju. Sille ei kuulemma voi mitään. Uusi kasvaa sitten joskus.
Olen ruvennut pohtimaan, kuinka lihava olen ollutkaan, kun ihmiset (jotka näkevät minua harvoin), sanovat minut nähdessäni, että olen laihtunut aivan valtavasti. Käytän nyt samoja vaatteita, joitka käytin ennen pojan syntymää. Eivät ne mielestäni ole mitenkään isoja. Sitä paitsi, olin mielestäni ihan normaalipainoinen ennen raskautta.
Habani on kasvanut, koska kahvakuulailen joka päivä tuon elävän, kohta 8kg painavan, kuulan kanssa. Täytyy ruveta tekemään kyykkyjä jäbä sylissä. Harjoitin myös yhtenä päivänä vatsalihaksiani. Tein saman harjoituksen, joka oli käytössä ennen synnytystä. Vatsalihakset eivät tulleet edes vähää kipeiksi. Tiedän, että tein liikkeen oikein. Onko minulla sittenkin salaa vatsalihakset kunnossa?
Miksi ihmisten mielestä on niin hassua, että lapsi on niin paljon isänsä näköinen?
Kävin tänään jätkän kanssa työpaikalla, siis sillä paikalla, joka oli ennen työpaikkani, josta sitten kesällä osa työntekijöistä siirrettiin toiseen paikkaan (ml. oma paikkani). Kävin tervehtimässä niitä entiseen paikkaan jääneitä kollegoita. Tädit ja sedät ihastelivat jälkikasvuani, joka jaksoi hymyillä reilun tunnin. Sitten iski väsy ja kiukku. Takki päälle, kundi vaunuihin ja kotia kohti. Simahti heti, kun työpaikan ovi sulkeutui. Rankkaa tämä työelämään tutustuminen.
Kotona huomasin, että joku oli yrittänyt tavoitella. Puhelin oli laittanut itsensä äänettömälle. Koska (kiitos suoramarkkinointikiellon) lehtimyyjät harvoin soittelevat (paitsi ET-lehden kauppaajat *), päätin tarkistaa numeropalvelusta, löytyykö numerolle omistajaa. Joo, kyllä löytyi, nimittäin puolue X, tai siis numerohaulla numeron omistajaksi paljastui suomalainen puolue. Ei kukaan henkilö, vaan mahtipontisesti koko puolue. (Koska tämä on poliittisesti vapaa blogi, en halua kertoa mikä puolue on kyseessä, mutta se oli yksi näistä ns. perinteisestä kolmen suuren puolueesta.)
Jäin heti miettimään, kuka sieltä on minua tavoitellut. Onko maineeni kiirinyt edelleni, minulle tarjotaan työpaikkaa (sitten, kun joskus haluan hoitovapaalta työhön palata). Mitkä vaalit ovat tulossa, halutaanko minut ehdokkaaksi (en suostu, sori vaan)?
Pitäisikö soittaa takaisin? *Tilasin kolme vuotta sitten lehden pariksi kuukaudeksi äidille, lahjaksi. Penteleen myyjät soittelevat vieläkin. Suoramarkkinointikielto ei päde, koska kustantaja on luovuttanut asiakasrekisterin eteenpäin, tai jotain sinnepäin.
Äh, tajusin, että en ole päivittänyt ostoshaastetta ja kolmannen kvartaalin yhteenvetokin pitäisi tehdä. Kolmannella kvartaalilla en ole tainnut ostaa muita kuin imetysvaatteita, tyyliin pari toppia, yksi paita ja yksi mekko sekä parit imetysliivit. Neljäs kvartaali alkoi tiistaina. Ostoslistalle on kirjattu yksi asia. Uusi pää (lue tukka). Vanha on kamala.
