Perjantai

Perjantait ovat helppoja, vaikka sataisi vaakaräntää (onneksi ei sada), niin ei haittaa, koska on perjantai. Lapsi on nukkunut yön hyvin, äiti nukkunut yön hyvin. Päiväunille nukahdetaan rauhallisesti ja ne kestävät enemmän kuin 20 minuuttia. Herätessään lapsi on virkeä ja jaksaa leikkiä ja syödä. Äiti on ehtinyt syödä lounasta ja tuoretta kahvia. Pesukone hurisee. Kohta alkaa viikonloppu. Ja vaikka lauantai ei enää tarkoitakaan sitä, että saa nukkua puolille päivin, on lauantaiaamu silti mukavampi, kun arkiaamu. 

Perjantain vastakohta olkoon keskiviikko. Lapsi on valvonut yöllä kaksi tuntia. Ei itkien, ei kiukutella, vaan iloisesti jokellellen ja nauraen. Äiti on valvonut myös, Kun äiti on vihdoin saanut lapsen nukkumaan, on äiti itse ihan pirteä. Lapsi herää aamulla aikaisin, ihan pirteänä, mutta on valmis uusille unille tunnin kuluttua. Tulee kiire päiväunien ja koiran ulkoilutuksen kanssa. Lapsi itkee, koira on levoton, äiti hikoilee, pukee lasta, hosuu koiraa ulos. Vastoin yleistä odotusta, lapsi nukkuukin tooodella pitkät päiväunet. Päivälle tiettyyn kellon aikaan sovittu tapaaminen siirtyy ja siirtyy, kun lapsi nukkuu. Lopulta tulee todella kiire. Lapsi ei suostu syömään vieraassa ympäristössä, matkalla kotiin nukahtaa. Toinen rinta on pinkeä ja kipeä, äiti pelkää rintatulehdusta. Äiti on illalla väsynyt, mutta ei saa nukuttua ja valvoo seuraavankin yön, vaikka lapsi nukkuu. Seuraavana päivänä sataa vettä, eikä ole edes perjantai. 

TGIF!

Väsypimeä

Totisesti, on marraskuu. Sen huomaan yleisestä vireydestä. Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää, illalla väsyttää. Kun sataa, on koko päivä pimeä. Poikaakin väsyttää, mutta se ei tarkoita sitä, että hän nukkuisi. Väsyneenä nukutaan minipäikkäreitä ja ollaan väsykiukkuisia koko päivän. Eilen nukuttiin neljät päiväunet! Joo, mutta kestoltaan ne olivat n. 30 min. per uni, pisin pätkä 45 minuuttia. Hereilläoloaika oli kerralla maksimissaan 1,5 tuntia ja siitäkin se viimeinen puoli tuntia yhtä kitinää. Illalla nukahdettiin sentään sopuisasti ja tänä aamuna unta riitti yhdeksään saakka, siis pojalla. Itse olisin nukkunut vielä hieman lisää, mielellään koko päivän. Hohhoijaa sanon minä.

Marraskuu ei kuulu suosikkeihini. Parasta tässä kuussa on se, että se päättyy ja alkaa joulukuu. Vaikka joulukuu on pimein kuukausi, sen kestää, kun tietää, että pian pimeys päättyy, päivät alkavat pidentyä. Niinhän joku sanontakin menee, että pimein hetki on ennen aamunkoittoa.

En osaa torjua pimeyttä ja väsymystä kynttilöillä ja tunnelmoiden niin kuin jotkut osaavat. Ei, olen auringonvalon lapsi. Kaipaan oikeaan valoon, kynttilät tekevät vain väsyneemmäksi. Olen myös ylihysteerinen niiden suhteen. Sammutinko varmasti? Enkä osaa vielä laittaa joulu/talvi/syys/kausivaloja ikkunaan. Tyydin siis nurisemaan ja valittamaan ja syömään karkkia.