tiistai 12. marraskuuta 2013

Väsypimeä

Totisesti, on marraskuu. Sen huomaan yleisestä vireydestä. Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää, illalla väsyttää. Kun sataa, on koko päivä pimeä. Poikaakin väsyttää, mutta se ei tarkoita sitä, että hän nukkuisi. Väsyneenä nukutaan minipäikkäreitä ja ollaan väsykiukkuisia koko päivän. Eilen nukuttiin neljät päiväunet! Joo, mutta kestoltaan ne olivat n. 30 min. per uni, pisin pätkä 45 minuuttia. Hereilläoloaika oli kerralla maksimissaan 1,5 tuntia ja siitäkin se viimeinen puoli tuntia yhtä kitinää. Illalla nukahdettiin sentään sopuisasti ja tänä aamuna unta riitti yhdeksään saakka, siis pojalla. Itse olisin nukkunut vielä hieman lisää, mielellään koko päivän. Hohhoijaa sanon minä.

Marraskuu ei kuulu suosikkeihini. Parasta tässä kuussa on se, että se päättyy ja alkaa joulukuu. Vaikka joulukuu on pimein kuukausi, sen kestää, kun tietää, että pian pimeys päättyy, päivät alkavat pidentyä. Niinhän joku sanontakin menee, että pimein hetki on ennen aamunkoittoa.

En osaa torjua pimeyttä ja väsymystä kynttilöillä ja tunnelmoiden niin kuin jotkut osaavat. Ei, olen auringonvalon lapsi. Kaipaan oikeaan valoon, kynttilät tekevät vain väsyneemmäksi. Olen myös ylihysteerinen niiden suhteen. Sammutinko varmasti? Enkä osaa vielä laittaa joulu/talvi/syys/kausivaloja ikkunaan. Tyydin siis nurisemaan ja valittamaan ja syömään karkkia. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä on sinun tarinasi?