Sen pituinen se, tällä kertaa

Jätän tämän kirjoittamisen nyt hetkeksi, koska tuntuu siltä, että aikaa ja jaksamista blogin säännölliseen päivittämiseen ei ole. Arki on ihanaa ja meillä on asiat hyvin, mutta en koe tarpeelliseksi raportoida siitä, enkä halua kirjoittaa pelkästään lapsesta. Blogin punainen lanka on ollut pitkään hukassa. Jos sitä koskaan on ollutkaan ;) Ehkä sitten jonain päivänä kirjoittaminen jatkuu.  Blogi jää avoimeksi,  toistaiseksi.

Mutta! Tykkäsin paljon kuvakuusta, joten jatkan kuvalinjalla Instagramissa. Nähdään siellä!

Matkalla

Lähdettiin lentokoneella isovanhempien luokse. Toki siellä kentällä seisoskellessa tuli ajatus, että jos sitä olisi vaikka jonnekin lämpimään lähtenyt. No, aurinko paistaa täälläkin, ja rakkaita ihmisiä lähellä, joten en valita.

Kevät on täällä. Pakko se on todeta, että talvea ei oikein tullut. Joki virtaa ja aurinko paistaa.  Kesää kohti. 

Kuvakuu, päivä 28

Viimeistä viedään.  Lyhyt analyysi: kivaa oli taas kerran, vaikka päiviä jäi välistä. Ehkäpä kuvakuu vol.3 tulee taas kesäkuussa.

Ja mitäs tuo vuosisadan huonoin kuva sitten kertoo. Perjantai ja viikon ruokaostokset auton takapenkillä. Näihin  kuviin ja tähän tunnelmaan. Tack och adjö. Hyvää viikonloppua. 

Kuvakuu, päivä 26

Huh. Poika sai eilen allergisen reaktion todennäköisesti kananmunasta. Ei siis kuvia eiliseltä. Ja vaikka olisikin ollut, olin illalla niin poikki, että en olisi mitään jaksanut julkaista.

Tämän päivän kuva on helmikuun lopulta. Keväinen ja lumeton katu. Näinköhän on, että talvea ei enää tule.

Kuvakuu, päivä 24

Miksi en ottanut tänään kuvaa? En tiedä. Halusin ottaa keväisen kuraisesta maisemasta, lähistöllä olevista puolivalmiista taloista, pajunkissoista, tai uudesta käsilaukusta, jonka ostin jne., mutta en vain saanut aikaiseksi. Ehkä olisi pitänyt ottaa kuva kahvikupista, koska sitä join tänään äitikerhossa useamman mukillisen. 

Poikaa pitäisi myös kuvata useammin. Hän kasvaa niin huimaa vauhtia. Vielä kaksi kuukautta sitten hän ei osannut liikkua, nyt mennään jo vauhdilla eteenpäin ja ylös ja alas. Videota nyt ainakin pitäisi ottaa. 

Ei siis kuvaa, huomenna ehkä kaksi ;)

Kuvakuu, päivä 23

Tänään 8kk äitinä.

Kuvakuu, päivä 22

Miehen sosetehdas. Lihaa ja kasvista.

Kuvakuu, päivä 20 ja 21

On näköjään enemmän sääntö kuin poikkeus, että joku päivä jää välistä. Eilinen oli pitkä ja kiireinen päivä. Se alkoi PT:n tapaamisella jo aamusta. Tarkoitus olisi siis aloittaa treenaus uudelleen. Selkä on ihan hajalla, joten pakko ryhtyä tuumasta toimeen. Loppupäivä vietettiin kylässä serkun luona ja illalla ensiksi sippasi poika ja sitten äiti. Piti katsoa taitoluistelua, mutta katsomatta jäi.

No, mitenkäs tämä kuva sitten liittyy mihinkään. Ei mitenkään paitsi, että tein joulutorttuja.

Kuvakuu, päivä 19

Mitallijahdissa. Ja niitähän tuli. Voi jee!

Kuvakuu, päivä 18

Leivoin ihan itse. Pitaleipiä. Kiitos lapsen päiväunien. Hän nukkuu nykyisin kahdet unet, joista ensimmäiset ulkona koiralenkillä ja toiset sisällä. Ero entiseen on huomattava. Nyt lapsi jaksaa olla  hereillä enemmän kuin puolitoista- kaksi tuntia kerrallaan, eikä arkea tarvitse suunnitella kolmien unien mukaan.  Nyt meillä on selkeästi aika,  jolloin hän on hereillä ja aika jolloin hän nukkuu.

Kuvakuu, päivä 17

Sulanut lumiukkopuisto. Tuleeko kevät?

Kuvakuu, päivä 16

Niin vain taas eilinen hujahti ilman päivitystä. Matkustin kuitenkin takaisin kotiin.  Sitä vain ihmettelen, että miksi jo yhden vuorokauden mittainen reissu saa pyykkikorin näyttämään siltä, kuin matkassa olisi oltu viikko.

Tänään keskityttiin hetkeksi kisojen seuraamiseen.

Kuvakuu, päivä 14

Huh, jätetään päivä 13 välistä. Eilistä kun kuvaa vain yksi sana: kiire.

Tänään Åbossa.

Kuvakuu, päivä 12

Thank you playtray!

Kuvakuu, päivä 11

Meillä on siirrytty nukkumaan kaksia päiväunia. Tähän saakka poika on nukkunut yleensä kolmet päiväunet. Viikonloppuna huomasimme miehen kanssa, että pojan rytmi taitaa olla muuttunut ja kolmet unet ovat liikaa.  Tänään on kolmas päivä ja vielä vaatii vähän hiomista tämä uusi rytmitys.

Aikaisemmin poika jaksoi olla hereillä tasan kaksi tuntia kerrallaan.  Eilen hän  oli vahingossa hereillä neljä tuntia, mutta se oli jo liikaa. Poika oli lopulta niin väsynyt, että huusi suoraa huutoa, kun puin ulkovaatteita päälle. Tänään laitoin hänet unille, kun hän oli ollut hereillä kolme tuntia. Uni tuli helposti, mutta... Pojan tulisi nukkua neljään saakka, jotta hän jaksaisi valvoa yöunille saakka. Tämä tarkoitti sitä, että puoli neljältä parkkeerasin itseni pojan sängyn viereen ja vahdin hänen untaan. Jos hän meinasi havahtua, silittelin hänen poskeaan ja hyssyttelin. Ennen ei ollut niin väliä, jos hän heräsikin aikaisemmin, koska hän meni vielä kolmansille unilleen, mutta nyt sillä on.  Toivottavasti poitsu alkaa itsekin hiffaamaan jossain vaiheessa, että tämä on hyvä hetki nukkua ne pidemmät unet. 

Kuvaa ei ole, koska en todellakaan riskeerannut pojan unta ottamalla kuvaa nukkuvasta lapsesta.

Kuvakuu, päivä 10

Eilinen postaus taas unohtui kokonaan sen jälkeen, kun olin ottanut kuvan.

Keväältä näyttää. Maa näkyy ja valoisaa on vielä viideltä.

Kuvakuu, päivä 9

Oops... edellispäiväinen postaus jäi ihan vahingossa julkaisematta...

Siivosin jääkaapin. En harmikseni löytänyt mitään arkeologeja kiinnostavaa. Pois heitin vain ikivanhan sinapin ja homeisen chilin. Totesin tahinin parasta ennen päiväyksen lähestyvän, joten ensi viikolla syömme ainakin humusta. Lisäksi yskänlääke oli mennyt vanhaksi, mutta se pitää viedä apteekkiin.

Voi pojat, jos olisin päässyt siivoamaan vanhempieeni jääkaappi. Kahdella ihmisellä on hevottoman kokoinen kaappi ja äiti ostaa sinne tavaraa varmuuden vuoksi.

Kuvakuu, päivä 8

Päivän kuvassa jouduin turvautumaan lainakuvaan. 

Kuva on Ylen sivuilta. Niin ja kuvassa on Peetu Piiroinen. Kuuntelin lenkillä lumilautailun lähetystä, enkä oikeastaan ymmärtänyt sanaakaan. Paitsi ei mitallia. Myöhemmin päivällä seurasin naisten hiihtoa, pikaluistelua, mäkihypyn karsintaa.  Tällä haavaa penkkiurheilu taitaa olla ainut harrastamani urheilu :D

Kuvakuu, päivä 7

Täällä haisee märkä koira.

Kuvakuu, päivä 5 ja 6

Ohops, unohdin eilen kokonaan tämän kuvakuun. No, jos olisinkin muistanut, niin kuvassa olisi takuulla ollut Runebergintorttu. Niitä tuli eilen syötyä kaksin käsin. Samalla tuli ihasteltua pieniä vauvoja. Ensin 8  viikoista poikavauvaa ja sitten 5 päivää vanhaa tyttöä.

Tänään törmäsin vaunulenkillä lumiukkopuistoon.

Kuvakuu, päivä 4

Treeneissä.

Kuvakuu, päivä 3

Nenä kirjassa kiinni.

Kuvakuu, päivä 2

Kätilöopistolla. Muistorikas paikka. Pientä tulokasta tarkastelemassa, kun poika sai uuden serkun.

Aamusta iltaan, erään lauantain kulku

Klo 01.00 poika herää itkemään. Vaihdan vaipan ja imetän. Jäbä nukahtaa omaan sänkyyn välittömästi, kun saa tutin suuhun.

Klo 04.00 poika herää uudelleen. Aamuyöstä on jo nälkä ja syö pitkään. Nuokun tuolissa. Poika on hyvin väsynyt ja nukahtaa ensin rinnalle ja sitten sänkyynsä, kun saa tutin suuhunsa.

Klo 06.00 poika herää ja rynkyttää pinnasängyn laitaa. Nostan pojan viereemme. Poitsu on pirteä, ei suostu rinnalle, mönkii sängyssä jonkin aikaa, mutta nukahtaa lopulta kainalooni.

Klo 06.30 mies herää ja lähtee viemään koiraa ulos. Palaa sen jälkeen vielä takaisin nukkumaan.

Klo 07.50 poika havahtuu, mutta kaivautuu syvemmälle kainalooni ja nukahtaa uudelleen.

Klo 08.20 herätys. Iloinen kälätys kuuluu virestäni. Myös pojan peräpää turisee siihen malliin, että vaippa on vaihdettava.

Klo 08.40 poika mönkii vielä hetken välissämme, sitten pitää nousta ylös. Yöpuku pois, pojan rasvaus ja päivävaatteet päälle. Isä jää vielä nukkumaan.

Klo 09.00 Aamupuuro. Keitän itselleni kahvia pressopannulla ja syön aamupalaa yhtä aikaa pojan kanssa. Aamiaisen jälkeen poika touhuilee lelujensa kanssa lattialla. Minä luen lattialla Hesarissa olevaa juttua terveyskeskuslääkäreistä ja vahdin, että poika ei syö multaa kukkaruukusta tai ota koiran leluja.

Klo 10.45 mies lähtee pojan ja koiran kanssa vaunulenkille ulos. Pesen hampaat ja kasvot sekä kampaan hiukseni. Vaihdan omat vaatteet. Petaan sängyn, vaihdan pojalle lakanat ja laitan pesukoneen päälle. Imuroin. Imuroinnin jälkeen löhöän sohvalla siihen saakka kunnes mies tulee pojan ja koiran kanssa. 

Klo 12.45 syömme kaikki yhdessä lounasta. Lounaan jälkeen mies jää siivoamaan keittiön ja minä ja poika leikimme olohuoneen puolelle. Pohdimme kaupassa käyntiä ja sitä, mitä tarjoamme huomenna isovanhemmille, jotka tulevat kylään, ruuaksi. Pohdin jaksaisinko leipoa.

Klo 13.40 lähden kauppaan.

Klo 14.15 tulen kotiin. Poika on juuri mennyt toisille päiväunilleen. Teen sämpylä- ja juustosarvitaikinan kohoamaan ja lopuksi pinaattilettutaikinan.

Klo 15.15 poika herää. Juon kahvia ja syötän pojalle välipalaa. Laitan pyykkiä kuivumaan. Hengailen pojan kanssa ja luen facebookkia kännykkällä. Mies siivoaa kylpyhuonetta.

Klo 16.00 käytän koiran ulkona.

Klo 16.30 tulen lyhyeltä koiralenkiltä ja ryhdyn paistamaan pinaattilettuja. Mies antaa pojalle päivällisen.

Klo 17.15 poika on ollut hereillä kaksi tuntia ja on väsynyt. Mies laittaa hänet nukkumaan.  Itse ryhdyn leipomaan juustosarvia ja sämpylöitä.

Klo 17.50 poika herää nokosiltaan. Syömme miehen kanssa pinaattilettuja. Poika saa maissinaksuja ja leipäpalan. Sormiruoka päätyy koiran vatsaan.

Klo 18.15 makoilen pojan kanssa olohuoneen lattialla. Mies siivoaa taas keittön ja valmistelee huomista päivällistä.

Klo 19.00 mies syöttää pojalle puuroa. Itse istun sohvalla ja kirjoittelen mm. tätä postausta.

Klo 19.30 istumme hetken kaikki sohvalla ja katsomme Putousta.

Klo 19.45 valmistelen pojalle kylvyn ja menen itse sen jälkeen suihkuun. Mies tekee loput iltatoimet.

Klo 20.15 imetän poikaa nojatuolissa ja sen jälkeen rauhoittelen hänet omaan sänkyynsä. Nukahtaminen kestää hetken. 

Klo 20.40 poika on unessa. Pojalla on ollut nuhaa, joten laitan sipulisilppua ohueen sukkaan ja sukan sängynpieleen. En tiedä, onko siitä apua, ei siitä haittaakaan ole. Paitsi koko makuuhuone haisee sipulilta.

Klo 21.00 syömme miehen kanssa sämpylöitä ja juustosarvia ja luemme päivän lehteä. Aikaisemmin, ennen pojan syntymää, pyhitimme viikonloppuaamut pitkälle aamiaselle ja lehden luvulle, nykyään se tapahtuu iltaisin. Minulla on pakkomielteenä lukea päivän lehti, vaikka sitten vasta illalla. 

Klo 21.30 luen olohuoneessa Hesarin Kuukausiliitettä.

Klo 22.00 lähden viemään koiraa ulos iltapissalle. Sen jälkeen pesen hampaat ja luen vielä Kuukausiliitteen loppuun. Ei juurikaan väsytä. Surffailen kännykällä netissä. Mies on jo mennyt nukkumaan.

Klo 23.20 menen makuuhuoneeseen, jossa mies ja poika nukkuvat. 

Klo 23.50 olen vielä hereillä, kun poika havahtuu itkeskelmään, laitan pojalle tutin suuhun ja hän jatkaa uniaan. Oma nukkumattini antaa odottaa sunnuntain puolelle.

Lauantai oli rauhallinen. Emme käyneet missään, paitsi lenkillä, eikä kukaan käynyt meillä. Olin virkeä koko päivän, koska olin mennyt perjantaina aikaisemmin nukkumaan kuin yleensä. Olin myös nukkunut hyvin, vaikka poika herättikin pari kertaa. Päivän aikana imetin poikaa vajaa kymmenen kertaa. Osa imetyksistä kesti n. minuutin. Pisimpään poika imi illalla ennen nukkumaan menoa. Televisiota katsoin aamulla n. puoli tuntia, kun sivusilmällä kuuntelin Ylen Lauantaivieras-ohjelmaa ja illalla n. vartin. Se on todella vähän. Lauantai oli hyvä päivä. 

Kuvakuu, päivä 1

Tänään valmistui mm. pinaattilettuja. Tein myös sämpylöitä ja juustosarvia. Tuli hyviä, vaikka itse kehunkin.

Än.. yy.. tee...

Huomenna starttaa kuvakuu vol. 2. Olin jo ihan unohtanut, onneksi muistutin itse itseäni :D 

Lyhyesti

Olipas hauska perjantai ja hauskat blogitreffit. Kiitos vaan Katie& kump. Halvaksi ne eivät kuitenkaan tulleet. Kotiin lähtiessä kipitin Name it- myymälän ohitse ja mukaan tarttui jäbälle haalari. Puolustuksekseni voin sanoa, että se oli tarjouksessa ja jäbä tarvitsee uuden haalarin. Äitiyspakkauksen toppahaalari ei nimittäin tule mahtumaan enää pitkään. Voi, mihin se minivauva katosi? Vaunujen kantokopankin painoraja tuli vastaan. 

Kotityöt ennen kaikkea

Keskiviikkona olin menossa koko päivän. Ensin aamulenkillä koiran ja pojan kanssa, sitten mammatreffeillä pojan kanssa ja illalla vielä tyhjensin skumppapulloa kavereiden kanssa. Vauhti jäi päälle, torstaina normaalin aamulenkin jälkeen, kipitin lapsi vaunuihin topattuna muskariin. Illalla en tosin skumppapulloa tyhjentänyt, vaan leikin vauvanruokatehdasta ja hääräsin sauvasekoittimen kanssa. Kasvava jäbä vaatii ruokaa! Ehdin myös saunaan. Tänään tuuletin petivaatteet rapsakkaassa kelissä, vaihdoin lakanat, pesin pyykkiä kaksi koneellista, keitin keittoa, tein pannarin ja leivoin sämpylöitä. Nyt istun sohvan nurkassa juon ykkösolutta ja ihmettelen, miksi koin tarpeelliseksi kirjoittaa kaiken tämän(kin) ylös. Laiska töitään laskee, sanoisi mummoni. 

Mutta siis perjantai tänään ja perjantaibiisi. Olin kokonaan unohtanut tämän bändin olemassaolon, kun sattumalta kuulin tämän kappaleen tänään radiosta. Ohjelma oli muutes nostalginen Puhelinlangat laulaa. Tässäpä tämä: Kent ja Om du var här! Voi nostalgia tosiaan!

Takaisin ruotuun

Joulukuu tuli ja joulukuu meni. Nopeasti. Lapsi sai lyhyessä ajassa (parissa viikossa) kuusi hammasta ja hampaiden tulo sekoitti kaiken. Unet menivät niin sanotusti plörinäksi ja päivärytmi oli mitä oli. Kun meillä ennen hammastehtailua herättiin kerran kaksi yössä (syötiin ja nukahdettiin heti), hammasvaiheessa herätyksiä oli vähintään kolme. Sen lisäksi saatettiin kikkailla täysin hereillä parin tunnin ajan. Ei vaan väsyttänyt. Siis lasta. Äiti olisi mielellään nukkunut. Asiaa ei auttanut varmaan se, että samassa rytinässä aloitettiin kiinteät ruuat ja muutettiin nukkumaanmenorituaaleja. 

Nyt touhu on hieman rahoittunut pahimmasta. Tosin vieläkin tulee öitä, kun ei mikään kelpaa, mutta uni ei tule. Tällä kertaa lapsi ei tosin pölise virkeänä, vaan itkee silmät kiinni ja on väsynyt. Iltaisin nukahtaminen on nopeutunut ja helpottunut huomattavasti sen jälkeen, kun aloitettiin iltapuuro. Minun ei enää tarvitse istua iltaisin imettämässä kahta tuntia, jotta lapsi saa mahansa täyteen. Lapsi myös rauhoittuu omaan sänkyynsä. 

Ehdittiin myös vähän lomailla lakeuksilla isovanhempien luona ja nähdä siellä ystäviä ja sukulaisia. Vuosi päättyi ilotulitukseen. Olisin halunnut kirjoittaa jonkinlaisen yhteenvedon menneestä ja tapahtumarikkaasta vuodesta, mutta en jaksa. Yhteenveto ostoshaasteestakin pitäisi tehdä. Tosin se nyt meni kyllä ihan reisille, kun en ole kirjannut ylös hetkeen mitään ostoksia. Sen sijaan päätin, Täti-ihmisen innoittamana, että helmikuu 2014 on kuvakuu nro 2. Kuvakuu nro 1 oli kesäkuussa. Jonkin aikaa tässä pitää vielä odotella, ehkä sinä aikana saan kuitenkin sen yhteenvedon kirjoitettua. 

Arki ottaa tänä vuonna koville, mutta eiköhän se tästä. Tällä viikolla yritämme tehdä paluun vauvamuskariin ja ensi viikolla kokoontuu jo tuttu (ja odotettu) äitiryhmä. Vieläkun sinne kuntosalille jaksaisi mennä...