Än.. yy.. tee...

Huomenna starttaa kuvakuu vol. 2. Olin jo ihan unohtanut, onneksi muistutin itse itseäni :D 

Lyhyesti

Olipas hauska perjantai ja hauskat blogitreffit. Kiitos vaan Katie& kump. Halvaksi ne eivät kuitenkaan tulleet. Kotiin lähtiessä kipitin Name it- myymälän ohitse ja mukaan tarttui jäbälle haalari. Puolustuksekseni voin sanoa, että se oli tarjouksessa ja jäbä tarvitsee uuden haalarin. Äitiyspakkauksen toppahaalari ei nimittäin tule mahtumaan enää pitkään. Voi, mihin se minivauva katosi? Vaunujen kantokopankin painoraja tuli vastaan. 

Kotityöt ennen kaikkea

Keskiviikkona olin menossa koko päivän. Ensin aamulenkillä koiran ja pojan kanssa, sitten mammatreffeillä pojan kanssa ja illalla vielä tyhjensin skumppapulloa kavereiden kanssa. Vauhti jäi päälle, torstaina normaalin aamulenkin jälkeen, kipitin lapsi vaunuihin topattuna muskariin. Illalla en tosin skumppapulloa tyhjentänyt, vaan leikin vauvanruokatehdasta ja hääräsin sauvasekoittimen kanssa. Kasvava jäbä vaatii ruokaa! Ehdin myös saunaan. Tänään tuuletin petivaatteet rapsakkaassa kelissä, vaihdoin lakanat, pesin pyykkiä kaksi koneellista, keitin keittoa, tein pannarin ja leivoin sämpylöitä. Nyt istun sohvan nurkassa juon ykkösolutta ja ihmettelen, miksi koin tarpeelliseksi kirjoittaa kaiken tämän(kin) ylös. Laiska töitään laskee, sanoisi mummoni. 

Mutta siis perjantai tänään ja perjantaibiisi. Olin kokonaan unohtanut tämän bändin olemassaolon, kun sattumalta kuulin tämän kappaleen tänään radiosta. Ohjelma oli muutes nostalginen Puhelinlangat laulaa. Tässäpä tämä: Kent ja Om du var här! Voi nostalgia tosiaan!

Takaisin ruotuun

Joulukuu tuli ja joulukuu meni. Nopeasti. Lapsi sai lyhyessä ajassa (parissa viikossa) kuusi hammasta ja hampaiden tulo sekoitti kaiken. Unet menivät niin sanotusti plörinäksi ja päivärytmi oli mitä oli. Kun meillä ennen hammastehtailua herättiin kerran kaksi yössä (syötiin ja nukahdettiin heti), hammasvaiheessa herätyksiä oli vähintään kolme. Sen lisäksi saatettiin kikkailla täysin hereillä parin tunnin ajan. Ei vaan väsyttänyt. Siis lasta. Äiti olisi mielellään nukkunut. Asiaa ei auttanut varmaan se, että samassa rytinässä aloitettiin kiinteät ruuat ja muutettiin nukkumaanmenorituaaleja. 

Nyt touhu on hieman rahoittunut pahimmasta. Tosin vieläkin tulee öitä, kun ei mikään kelpaa, mutta uni ei tule. Tällä kertaa lapsi ei tosin pölise virkeänä, vaan itkee silmät kiinni ja on väsynyt. Iltaisin nukahtaminen on nopeutunut ja helpottunut huomattavasti sen jälkeen, kun aloitettiin iltapuuro. Minun ei enää tarvitse istua iltaisin imettämässä kahta tuntia, jotta lapsi saa mahansa täyteen. Lapsi myös rauhoittuu omaan sänkyynsä. 

Ehdittiin myös vähän lomailla lakeuksilla isovanhempien luona ja nähdä siellä ystäviä ja sukulaisia. Vuosi päättyi ilotulitukseen. Olisin halunnut kirjoittaa jonkinlaisen yhteenvedon menneestä ja tapahtumarikkaasta vuodesta, mutta en jaksa. Yhteenveto ostoshaasteestakin pitäisi tehdä. Tosin se nyt meni kyllä ihan reisille, kun en ole kirjannut ylös hetkeen mitään ostoksia. Sen sijaan päätin, Täti-ihmisen innoittamana, että helmikuu 2014 on kuvakuu nro 2. Kuvakuu nro 1 oli kesäkuussa. Jonkin aikaa tässä pitää vielä odotella, ehkä sinä aikana saan kuitenkin sen yhteenvedon kirjoitettua. 

Arki ottaa tänä vuonna koville, mutta eiköhän se tästä. Tällä viikolla yritämme tehdä paluun vauvamuskariin ja ensi viikolla kokoontuu jo tuttu (ja odotettu) äitiryhmä. Vieläkun sinne kuntosalille jaksaisi mennä...